United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näöltään vähäpätöinen, usein aivan huomaamatta jäänyt seikka, jonkun korpraalin älykäs hoksaus, rumpalin sanasutkaus, rintamamiehen satunnainen hyvä tahi paha tuuli, kaikki tuo usein vaikuttaa suuren tappelun onnelliseen ratkaisuun paljoa enemmän kuin sotapäällikön nero.
Koetetaan olla puskusilla tuon suomalaisen sarvikarjan kanssa! huusi joku pilkkakirves joukosta, ja tämä karkea pila sai palkakseen uusia hurraahuutoja. Niin pian kuin huomattiin Bertelsköld, joka seisoi siinä näöltään tyynenä ja seinää vasten rapisevista kivistä huolimatta, hiljeni hälinä hetkiseksi. Haluttiin kuulla; mitä hänellä oli sanomista.
Mutta rantaan päästyä tuntui ikään kuin kylmä väristys käyvän läpi heidän ruumiinsa ja inhoten ne kääntyivät pois. Me sitä vastoin ilolla hyppäsimme alas satulasta ja riisuuduimme nopeasti, toivoen saavamme uinnista virkistystä. Vesi oli näöltään kirkasta ja houkuttelevaa, väriltään tummansinistä, mutta liian lämmintä virkistykseksi sellaisessa rasittavassa kuumuudessa.
Tuoss' seisovi vanha sorja, uros katseellaan, sävyltään, lumipäinen, kookas, norja sen moinen hän on näöltään. Mut miksipä ukko nyt pauhaa? Miks polkevi jalkaa nyt? Eletäänpähän keskellä rauhaa, mikä vimman on synnyttänyt?
Kuninkaan silmäykset lennähtelivät tuontuostakin ihanan Markareetan puoleen, erittäinkin kun eräs vanha hollantilainen kauppias näöltään viekas ja käytöksilleen varuisa, joka istui tytön vieressä, käänsi toisaalle silmänsä.
He lähtivät vain eräänä iltana eivätkä sitten enää tulleet takaisin. Heillä oli velkoja joka paikassa tässä kaupunginosassa. Ymmärrättehän siis hyvin, etteivät he osoitettaan jättäneet. Jeannen silmissä välähteli isoja liekkejä, aivan kuin olisi pyssystä ammuttu ihan hänen kasvojensa edessä. Mutta piintynyt ajatus piti häntä voimissa, seisoallaan, näöltään tyynenä ja miettivänä.
Kreivitär oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen, pikemmin lyhyt kuin pitkä, mustiin puettu nainen, näöltään hän ei ollut juuri erikoisen kaunis, mutta suloinen ja herttainen hän oli.
Mieleeni kangastui nyt julmuudessaan hän, joka muuttui muotoiseks sen linnun, mi laulamaan on halukkain ja hartain. Ja tässä sieluni niin painui umpeen, ett' ulkopuolelta ei tullut mitään, jot' ois se tahtonut nyt vastaan ottaa. Syvyyteen kuvausvoiman syöksyi miesi nyt ristiin-naulittu ja ylväs, yrmy näöltään, sama saakka kuolemahan.
Näitä kuunnellessaan Villon puhui itsekseen: "Se on varmaan minun karkea urooni, joka kerran turnajaisissa niin säälimättä löylytti koko ritariston. Mutta mikä on hänestä tehnyt munkin?" "Joku salainen murhe", novitio vastasi, joka epäilemättä oli kuullut tai arvasi tämän viimeisen kysymyksen. "Veli Starck on näöltään niin onneton! Vaan kuinka? vai miksi? Ei kukaan sitä tiedä.
Pentti Lyytinen on tuotteliaimpia Suomalaisia kansanrunoilioita, häneltä löytyy melkoinen joukko sekä runoja vanhalla runomitalla että uudemmanmuotoisia lauluja ja virsiä. Luonteeltaan oli hän hilpeä ja leikillinen. "Ken vaan Rautalammilla on käynyt, ei ole voinut olla huomaamatta Pentti Lyytistä, Toholahden keskievarin pientä, lystiä isäntää. Ukko on näöltään eriskummallinen.