United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauniimpi ihminen on, koska elon tulikukka poskipäillä palaa. Kaunis on ihminen, koska mielen-maltista hän matkasauvan vuolee. Kauniimpi ihminen on, koska hän erehtyy ja etsii ja huolee. Aution maan antoi Herra meille, me teimme sen viinitarhoiksi. Myrskyisän meren antoi Herra meille, me aallot laivoin lannistimme. Hehkuvat himot antoi Herra meille, me valjastimme ne valon varsoiksi.
Ja kaikesta vanhuudestaan, heikkoudestaan ja raihnaisuudestaan huolimatta he kohottivat ilmaan molemmat käsivartensa ja lähtivät laulaen linnan pitkiä, paatisia kiertoportaita ylöspäin vaeltamaan: »Myrskyisän meren antoi Herra meille, me aallot laivoin lannistimme.»
Menen rantahan meren ma myrskyisän: kuin kimmel jo aalloilla kisaa hän. Puun alle puistossa istahdan: hänen kuulen jo tuulessa karkelevan. Ma istun pöytäni äärehen: kuin kaiho hän täyttää sydämen. Kuin leimaus hän siellä jo sisällä on, mut turha on vangita tunteheton! Hän toivoja, hehkuja herättää, mut itse kylmäksi ijäti jää.
Vartion hetki on lyönyt, vaikea eessä on työ nyt, tiedätkö paikkas ja ties? Vaarass' on valtion pylväät, toivomme, muistomme ylväät, viljelys vanhempien! Haihtuvi haavekin orjain. Maailma on oma sorjain, valpasten, vapaiden! Yli vyöryvän veen, yli myrskyisän maan uros rientävi raisulla ratsullaan. »Mihin kiire sun, mies?» »Minä viestiä vien.» »Kuka itse sa oot?» »Joku joukosta lien.» »Mihin?
Hänen kertoivat kotiinsa saapunehen yli myrskyisän maan, yli vyöryvän veen pyhän Jumalan leimuavaan sydämeen. Syksyllä 1915. HELE