Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Kun hän oli saavuttanut viidennenkymmenennen vuotensa, näytti hän epämääräisen vanhalta, aina vaiteliaana, suoraryhtisenä ja liikkeiltään hillittynä näytti hän puukuvalta, joka toimi koneenomaisesti. Félicitéllä oli, niinkuin muillakin, ollut rakkaudentarinansa. Hänen isänsä, ammatiltaan muurari, oli kuollut pudotessaan alas rakennustelineiltä.
"Hyvä," sanoi muurari karskisti, "antakaapa minun maksutta asua kartanossanne, kunnes rikkaampi hyyryläinen tulee, niin minä lupaan korjata sen ja saattaa sen hengen, joka tässä levottomuutta tekee, lepoonsa. Minä olen hyvä kristitty ja köyhä mies, enkä pelkää piruakaan, vaikka ilmestyisikin ison rahasäkin muodossa."
Rahamies katseli häntä vähän aikaa, katsoa tihruttaen kahden epäluuloisen, pitkän silmäkulman alta. "Minulle on sanottu, ystäväni, että olette vallan köyhä." "Sitä asiata ei käy kieltäminen, Sennor, se kyllä selvästi näkyy." "Kenties siis otatte erään työn tehdäksenne ja hyvällä palkalla?" "Niin hyvällä palkalla, herraseni, kuin kukaan muurari Granadassa." "Sitäpä juuri tahdon.
Ulkomaalaisen, joka ei tunne Englannin tapoja eikä tiedä kuinka yleinen siellä teen juonti on, täytyy tätä ihmetellä. Melkein jok'ainoa Englantilainen juo teetä kello 6 aikana iltasella; ainakin yhteinen kansa sen tekee. Kello kun lyö 6, jättää muurari savilapionsa, salvumies kirvensä ja rientää telineeltään teetä juomaan.
"Eihän tämä salli", irvisteli muurari, "eihän se ole sallinut minunkaan joutua tänne nälkään kuolemaan muka! Eihän se salli!" "Niin no sinun", mutisi Surma-Olli. Muurari suuttui ja rupesi Ollille kiukuttelemaan, mutta vaikeni, kun eräs hoitolainen huomautti, että "mitäs se mestari sen sanoista houraileehan se." Yht'äkkiä parkasivat eukot: "Herra Jumala! Sauna palaa, sauna palaa!
Ennen puolta yötä hän taas nousi ylös ja verkkasilleen käveli takasin Jokelaan. Siellä hänen sisään astuessaan olivat ihmiset vielä hereillä. Muurari Kujala ei koko iltana ollut virkkanut sanaakaan kellekään, vaan Matin tullessa tupaan päästi hän kipeän, sydäntä vihlaisevan huudon.
Nehljudof istui jonkun aikaa vanhuksen seurassa, joka kertoi olevansa muurari, tehneensä sitä työtä jo 53 vuotta, muuranneensa lukemattomia uuneja, mutta nyt aikovansa levähtää, kun vaan tästä joutoaikaa saisi. Sanoi käyneensä kaupungissa toimittamassa pojille työtä ja nyt menevänsä maalle kotimökkiä katsomaan.
Meikäläisiä ei saisi ikinä sovinnossa elämään, sanoi kiukkuinen äijä. Heti syntyisi tappelu, sanoi valkopartainen ja naurusilmäinen äijä. Sitten vielä: kuinka olisi maa jaettava laatuunsa nähden, sanoi Nehljudof, miksi toiset saisivat mustaa multaa, toiset taas savea ja hiekkaa. Pitäisi jakaa osuuksina kaikille yhden verran, sanoi muurari.
Euphrasie Moineaud asui miehensä tuon nuoren ja iloluontoisen muurari Auguste Bénardin kanssa Carolinekadun varrella Grenellessä; heillä oli suuri huone, jota käytettiin samalla kertaa keittiönä, ruokasalina ja makuuhuoneena.
Joka ei halua maata olkoon maksamatta mitään; ja kunnalliset verot suorittaa puolestasi se, joka hallitsee maata. Oikein puhuttu, sanoi muurari liikutellen kulmakarvojansa. Kellä on parempaa maata, se maksakoon enemmän. Olipa sillä Sorsalla päätä, sanoi suortuvaparta. Kumpa maksu vaan olisi voimia myöten, sanoi bassoäänellään pitkäkasvuinen, nähtävästi jo arvaten mihin päin asia kallistuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät