Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Niistä herätti hänet kuitenkin tuo jälleen salamana iskevä ajatus, että hänen isäntänsä oli yhä vieläkin kateissa ja hän täällä yksin vieraan tuolin alla. Hän nousi nopeasti jatkamaan tiedusteluretkeään. Seuraava ovi oli auki kokonaan. Siinä oli myös eteinen, ja siellä näkyi olevan paljon ihmisiä. Musti saattoi huomaamatta pistäytyä sinne samaan tungokseen.
Musti ei tiennyt oikein, millä hän oli tuon pedon vihoittanut. Hän tunsi vain vaistomaisesti, ettei hän ollut mieluvieras talossa. Eikä siihen paljo vaistoa tarvittukaan, sillä Sankku ilmaisi mielensä heti heidän kartanoa lähestyessään harvoilla, kumeilla haukahduksilla, jotka ensi kerroilla olivat Mustia kiireestä kantapäähän vapisuttaneet.
Tyttö tuli saamaan kelpo tukkapöllyn, sillä rouva puhui harvaan ja pani painoa joka sanalle. Jalkojakin tytön jo palelti hangessa seistessä. Irti päästyään hän hiljaa nyyhkyttäen pakeni kotinsa ovelle, josta Musti säälivin silmin hänen onnettomuuttaan katseli. Tämän pysäyksen jälkeen jatkoivat rippivieraat taas matkaansa.
Nyt rykäsi Musti mahtavasti, katsahti varovasti ympärilleen ja melkein kuiskuttamalla lausui: "asian laita on näetsen niin, että kirkkoherrassa on jotakin pahaa, jota kaikki pelkäävät. Jos kirkkoherra esimerkiksi tulee taloon, pannaan lehmätkin piiloon, ja kirkkoherra se nitistääkin vuoden pitkään monta lehmää pitäjäästä.
"Musti se, Musti se! usus, usus, ota kiin'! Puistetaan, puistetaan ... nyt on pienessä puussa!" Joka mies tarttui puuta heiluttamaan niin turkasesti, että oravalle tuli hätä käteen. Yhdestä jalastaan oli se enää kiini. "Puistetaan, puistetaan!" kuului alituiseen isännän kehoitus ja silloin orava tulikin alas. Mutta ennenkuin Musti kerkesi kiini, kursasi se taas toiseen pitkään puuhun.
"En, mutta oikein todella: kyllä se Hektor on vahva. Eikö ole?" "Taitaapa olla." "Kaksi saa tulla oikein vankkaa koiraa, ja maalaiskoiria vaikka kymmenen, kyllä se puolensa pitää. Eikös sillä ole oikein kaartilaisen ryhti?" "Kaikkia sinä ihailetkin kun tappelevia koiria!" "Jaa, mutta tuollaista koiraa ! Katsoppas nyt, tuossa tulee maan musti. Se on Hamulan Vahti. Pois käännyttää Hektor senkin."
En ole vielä tainnut ehtiä mainitakaan, että Musti oli koira ja kasvoi minun kotonani. Me olimme siis lapsuuden ystäviä, kuten sanotaan, jotakuinkin samanikäisiä, vieläpä kotvasen samankokoisiakin. Maailma vieroitti meidät sitten monta kertaa toisistamme. Mutta me tapasimme toisemme aina jälleen, tutustuimme jälleen ja tulimme hyviksi ystäviksi. Joku aika sitten tapasin minä unessa hänet.
Mutta Musti luuli aina, Musti toivoi silloin aina löytäneensä jälleen sen suuren rakkauden, joka hänellä kerran oli ollut ja jonka hän niin selittämättömällä tavalla oli kadottanut. Silloin syttyi riemu, silloin paistoi päivä jälleen hänen sydämeensä. Syttyi ja sammui samassa, ja sellaisina hetkinä tuntui koko maailma hänestä taas kahta mustemmalta. Musti parka!
Ollut todellinen kiusanhenki, toisin sanoen. Eikä sille ollut voinut mitään. Sillä heti kun hän yritti sitä, heilui tuppivyö. Mutta täällä kuului Hovin herran tai hänen keskenkasvuisten poikiensa äänet, niin pian kuin vieras kissa oli poikki pihamaan vilahtanut: Musti! Kissa! Pus, kiinni! Eikä Mustille tarvinnut sitä kahta kertaa sanoa.
"Niin ne tekisi muutkin typeräjärkiset, vaan maisteripa onkin viisas", vastasi Musti. "Mikäs viisaus siinä sitten olisi?" "Oih kuinka yksinkertainen sinä oletkin, sinulle on kaikki selitettävä perinpohjin, ennenkuin sinä ymmärrät. Kuule siis nyt: jos maisteri todellakin sanoisi olevansa maisteri, niin juoksisivat kaikki varsinkin naisväki hänen luonaan, ettei hän saisi rauhaa yöllä eikä päivällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät