Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Hän piti hattua kädessään ja viuhtoi sillä itseänsä; hänellä näytti olevan hiottavan kuuma. Toisen tunsin siististä, mustasta puvustaan ja valkeasta tekotukastaan lakimieheksi.
Olihan Jäger jo sen verran tointunut, että halusi illalla itselleen totia vaikka ei suinkaan väkevää!... Mutta tupakoidessa ja yhä uudelleen täyttäessä totilasia jutteli nyt kapteeni Mustasta ja kertoi kaikellaisia seikkailuja harjoitusmatkoiltaan aina kello kahteen saakka yöllä. Joku päivä sen jälkeen räiskyivät puut konttorin uunissa kapteenin kirjoittaessa niin, että sulkakynä pärskyi.
Vaan nyt viime kesänä eli v. 1728 on Olli päässyt linnasta ulos sillalle, josta tuiskahti virtaan ja hukkui, ja sen perästä ei ole toista enää hankittu. Muuta emme tiedä Savonlinnan mustasta oinaasta, joka vasta kuollessaan tuli kuuluisaksi ja pantiin kirkon-kirjaan. Kenties se ei ollutkaan aivan epäkirkollista alkuperää.
Hänen puheeseensa tarttui nyt Antti, jatkaen kosimista: »Jäihän siltä tämän Vatasen Loviisalta hyvä vaatevarasto... Yksistään hameitakin jäi toista tusinaa.» Jussi oli tyytymätön, kun Antti ei ollut erityisesti huomauttanut mustasta vihturiini- ja musliinihameesta.
Vihdoinkin nousi ylioppilas ylös ja vaimo ojensi heille kätensä jäähyväisiksi, kiitti käynnistä ja käski Ainon pian tulla uudestaan. Tuskin olivat he päässeet ulos, kun Mathilda alkoi pudistaa hamettaan. "No, enpä ole koskaan mokomaa nähnyt, uskaltaa tarjota meille maitoa mustasta kupista, josta on ensin itse maistanut. Mitä se oli, mitä meidän täällä piti nähdä?" kysyi hän ylioppilaalta.
Taas hän kysyi: »Ei tainnut tulla sinulla muusta puhutuksi kuin niistä Makkosen sianporsaista?» »Puhuttiinhan siinä toki lehmistäkin... Taisi tulla siitä sinunkin mustasta lehmästäsi puhutuksi», muisteli Antti, ja Jussi kysyi: »Sanoitko sinä, jotta se poiki?» »Sanoin... Ei se tuo tamma enää viuhautakaan häntäänsä.» Jussi murjotti ääneti. Antti jouti nyt hautomaan ajatuksiansa.
Mutta kotona Dierkhof'issa löytyi Kaarle Suuren kuva; sitä täytyi minun ehdottomasti muistutella, nähdessäni tuon peittämättömän otsan ilmestyvän mustasta aukosta. Leveänä, puhtaana valkoisena kilpenä kiilsi se kastanjan-karvaisten kähäräin alta, jotka nuorukainen pontevalla pään nyykäyksellä heitti taapäin. Nuorella miehellä oli keltaisen harmaa saviastia kädessä.
Toinen oli pitkä ja solakka, yllään ruumiinmukainen, kärpän nahkalla reunustettu viitta mustasta sametista.
Minä nousin ylös useita kertoja ja katsoin ulos, mutta en voinut nähdä muuta, kuin akkunan ruuduista heijastuvan, himmeän kynttilän, jonka olin jättänyt palamaan, ja omat, laihat kasvoni, jotka tuijottivat minua vastaan mustasta tyhjyydestä. Viimein kävi levottomuuteni niin suureksi, että puin kiireisesti päälleni ja menin alikerrokseen.
Se näyttää kokonaan eksyneen vankilan muurien sisäpuolelle, rikosten pakolliseen asuntoon, niinkuin ei säälivällä ihmisrakkaudella olisi arvokkaampaa hoideltavaa kuin rikoksen mustasta lähteestä pulppuava kärsimys.
Päivän Sana
Muut Etsivät