Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Maksan vaikka kahdestatoista, kun vain saan tietää, paljonko olen velkaa! huusi mustalainen yhä levottomampana; lopuksi oli vielä kolme pulloa punssia, jotka juotiin tässä tiskin ääressä.
Juuri tällä hetkellä, kun herttuan mieli oli yhä kiintyneenä siihen, mitä hän edessään näki, niin ettei hän ollenkaan huomannut mitä hänen takanaan puhuttiin, kuiskasi Olivier le Daim, hiivittyään kuninkaan luo, hänen korvaansa: »Se on mustalainen, Hairaddin Maugrabin ei olisi hyvä, jos hän pääsisi herttuan puheille.» »Hänen tulee kuolla», kuiskasi Ludvig vastaan; »kuolleet eivät kieli.»
Sitä paitsi mustalainen oli laulellut lauluja maailman turhuuksista sekä saastaisista huveista; hän oli laskenut pilkkaa pyhän Franciscon nuoravyöstä, nauranut hänen ihmetöillensä ja haukkunut hänen palvelijoitansa hupsuiksi ja laiskureiksi.
»Sinunko avullasi, niinkö?» kysäisi Durward närkästyksissään siitä, että povaaja koetti näin pettää häntä ja vahvistaa ennustajamainettansa ilmoittamalla ennakolta oman petturityönsä seuraukset. »Minun taitoni», vastasi mustalainen, »ei minulle ilmaise mitään, mikä minua itseäni koskisi.»
Vasta kun Pietarista tuli muuan puhuja, niin sen kanssa jouduin kiistaan. Siihen aikaan oli seuraamme yhtynyt eräs naapuripitejän mustalainen, joka tunnusti syntinsä ja sai synninpäästön. Hän hylkäsi kuleksivan markkinaelämän ja rupesi elämään nuhteettomasti työstään. Mutta hän oli elänyt jo monta vuotta vihkimättömässä aviossa, josta heillä oli useita lapsia.
»Se oli, se oli todellakin viehättävä syötti», sanoi kuningas, »ja jos vain me olisimme voineet pitää hänet täällä salassa, niin olisimme voineet toimittaa tälle rikkaalle perijättärelle semmoisen avioliiton, joka olisi ollut suureksi hyödyksi Ranskalle. Mutta tuo kirottu mustalainen kuinka saatoit sinä ehdoittaa tuommoista pakanallista koiraa toimeen, johon luotettavaa miestä tarvittiin?»
Näin päästäen rinnastaan läähättäviä hajanaisia lauseita, mustalainen koetti pidättää Durward'ia, joka viimein tavoitti väkipuukkoansa päästäkseen irti.
Vai niin, sekö, virkkoi mustalainen, päästäen teennäisen, väkinäisen naurahduksen; vai niin, sekö ... ha ha! Ha ha ha! yhtyi häneen kivalteri; juuri se ... ha ha ha! Tahdotte siis minun näyttävän sen teille! jatkoi Bruno yhtä iloisesti kuin äskenkin. Jos siinä on jotain hauskaa, niin sehän hyvä, huomautti kivalteri; ja minä tulen yhä uteliaammaksi. Ha ha ha! Ha ha ha!
Ovellen nyt syöksi Aatu rosvo, Veistä käissään välkytellen huusi: "Täss' on mies; ei kukaan vaimon saama Rankaisutta hoviin pääse ennen, Kuin hän suostuu ehtoon: vannokaatte, Että Antto viejä saapi turvan! Sitten perheenein oon teidän vanki." Mutta mentyään jo ovest' ulos Haastoi Antto viejä miesten kesken: "Hoida itses, mustalainen! Antto Viejä ei sun suojaas enää kaipaa."
Mitä pahaa nuo mustalais-raukatkin sulle tekivät, jotka pyysivät päästä katon alle ja saada ruokaa? Ei mitään mutta "mustalainen on mustalainen", sanoit sa, ja ulos heidän täytyi mennä. Oli kummallinen ilta tuo. Satoi rankasti ja tuuli kävi, hiukset olivat tuulen vallassa, mutta sinä olit saanut vertaisesi tuossa pitkässä, tummassa, mustatukkaisessa ja matala-otsaisessa miehessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät