United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !


ROUVA Se Reita minusta aivan tuntuu kuin olisin hänet ennenkin jossain nähnyt, nuo kalpeat kasvot ja nuo palavat mustat silmät. OLAI Se on se sama nuori mies, joka Turusta lähtiessämme kävi pyrkimässä mukaamme tänne, vielä pihalla vähää ennen lähtöämme. Jos hän silloin olisi puhunut siitä, mitä nyt on puhunut, olisin antanut hänen seurata.

Neljä tuntia oli kulunut siitä, kun rannikolta poistuimme, ja emmekä siis voineet toivoa ennättävämme kotiin ennen keskiyötä. Sakea sumu alkoi kohota merestä, mutta niin kauan kuin iltarusko punasti luoteisen taivaan, oli meillä hyvä ohje. Ei kukaan näillä seuduin lähde merelle ilman kompassia, vaan kun tällä kertaa emme aikoneetkaan ulapalle, niin emme mitään sellaista olleet ottaneet mukaamme.

Mutta joutuisasti, sillä muutoin saaliimme välttyy." Vikkelästi juoksi Leo täyttämään Martin käskyä, ja tuli jo takaisin, ennenkuin tämä oli päättänyt lataamisensa. "Nyt ripeästi eteenpäin!" sanoi Martti. "Jätä harpuunat tähän; ne olisivat vaan esteeksi, ja takaisin tullessamme saamme ottaa ne mukaamme. Missä karhu nyt on? Hei, tuolla se juoksee jäätikköä kohti, ja pentu on sen vieressä!

"Sanokaa Iroban kuninkaalle", sanoi Stanley, "että hän on käyttäytynyt pahasti, kun hän on lähettänyt nuoret miehensä nauramaan meille. Hänen täytyy itsensä ja kahden päällikkönsä kanssa tulla meidän mukaamme leiriin. Ei mitään pahaa tule tehtäväksi hänelle, mutta hänen täytyy olla minun luonani siksi kuin Shekka Bumbireestä on minun käsissäni, tai rauha solmittu niinkuin minä olen ehdottanut."

Nyt meitä tulee neljä lähtijää täältä. Sitten menemme ja otamme mukaamme Grillsin ja Heikin ja lyömme vaivaiseksi koko ison ruotsalaisen." "Veron olen jo minä maksanut, ei kenenkään tarvitse sen asian takia sinne mennä. Tahtoisin, ettet ajattelisikaan enää lähteä ison ruotsalaisen luo. Minä tuumin lähteä pois. Kun palaan, niin saammehan vielä miettiä teidän riitaanne.

Nyt, kun huomenna muutamme pois, tahdomme, että hänkin tämän viimeisen kerran, kun huvittelemaan menemme, tulee mukaamme." "Hän on siis vain tuollainen matamin tyttö", sanoi Helmi ja rupesi hyräilemään: "Ostat hatun, ostat kapan, röökinäksi muodostut. Uh, kuinka on kuuma tänään! Olisin halusta jättänyt sadetakkini kotia, mutta mamma vaati minua ottamaan sen mukaani illan vuoksi.

Haukattuamme vankan aamiaisen lähdimme viimeisten tähtien vaalenevalla aamutaivaalla vielä pilkkiessä painaltamaan kohti eteläisellä ilmanrannalla häämöttäviä lumisia vaaroja. Kun molemmista taloista lähti miehiä mukaamme, oli meitä alun neljättäkymmentä henkeä käsittävä joukkue.

Kun nyt oikein olin omin silmin nähnyt kuinka autio tämä saari oli; kun muistin kuinka etäällä se oli laivain tavallisesta kulkuväylästä; ja kun ajattelin kuinka vähäsen ruokatavaraa olimme mukaamme ottaneet, niin pelko, että olimme pelastuneet hukkumasta kuollaksemme nälkään, vaikutti sen, että päätin lähteä takaisin veneellä laivaan vettä ja ruokatavaroita hakemaan.

Lattioilla vinkuivat ja ränkyivät juosta, piristäen pitkin ja poikin. Minä en mene sinne, täti. Vaan sitte tulin minä ja eräs toinen. Ja me otimme mukaamme ne kaikki. Nuo pienet, sievät olennot! Me kahden saimme ne kaikki taltumaan. Voi! Isä! kas, kas! Herra jumala, Eyolf sinä! Mikä nyt on? Tuolla pussissa joku potkii! Uh! Toimita hänet ulos, Alfred!

Ovathan nämä miehet tehneet meille hyvän palveluksen, ja lahja lahjasta, se on oikein ja kohtuullista; lähtekää te vain meidän mukaamme!"