Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Descartes arvatenkin tässä muistelee niitä hankaluuksia, joihin hän joutui sen kautta, että hän oli luvannut muutamille ystävilleen oikeuden julkaista jonkun teoksistaan. Suom. huom.
Siellä loistawassa yliopistokaupungissa, kaikkien ilojen ja huwitusten ympäröimänä et taida kertaakaan muistaa meitä Suomen saloilla asuwia. Tuota en pane kowin kummakseni, jos niinkin olisi, mutta muista toki, että meilläkin on sydän. Aina siitä hetkestä saakka, kun meillä käwitte, on sydämessäni asunut kauhea ikäwä teitä kohtaan, erittäinkin sinua. Ja elämän iloisimmissakin kohdissa olen aina waan tuntenut tätä kalwawaa kaihoa. Ei mikään olisi minulle sen suotuisampi, kuin että näkisin sen päiwän walkenewan, jolloin saisin sinut taasen nähdä; en tiedä miksikä niin on, mutta niin se on. Pidä minua ystäwänäsi ja sisarenasi, muuta en tohdi toiwoakaan ja siinä on kylläksi; mutta älä waan unhota minua. Anna nyt anteeksi, kun olen näin rohkeasti kirjoittanut, mutta en woinut toisin tehdä. Minä olen tämän niin salaa kirjoittanut, ettei Tiinakaan tiedä mitään; hänkin muistelee usein teitä.
Onhan meidänkin yliopistossamme sitä varten erikoinen professorinvirka, samalla kuin kaikkien muiden kansain kirjallisuudet on yhdistetty samaan professuuriin! Ja jos muistelee venäläisten teosten suomennoksia, niin huomaa, millä kritikittömyydellä meillä otetaan vastaan kaikki, mitä siltä taholta tulee.
"Joka vanhoja muistelee, sille tikku silmään". "Jopa!" vastasi Olli, ja meni ulos. Mutta Kreeta meni perässä. Olli vihastui ja sanoi: "niinhän sinä hännittelet minua, kuin paha Pertun-aikainen pukki". "Niin aina", vastasi Kreeta ja löi kätensä Ollin kaulaan. "Mene Jaaran Jaskan kaulaan, äläkä minun", sanoi Olli, ja nykäsi itsensä irti Kreetan kaulailusta ja meni isänsä tykö pirttiin.
Hän katseli minua kummastuneena. "Eihän vaan olisi vikaa?" kysyi hän osottaen merkitseväisesti otsaansa. "Usko mitä tahdot, vaan minä en kärsi, että puhut ainoatakaan sanaa minusta tuon nuoren herran kanssa " "Kukapa nyt muistelee tuota keikaria tuota teeskentelevää nuorta herraa, joka vanteita heittelee?... Sehän vielä olisi puuttunut !"
Ei; vaan ilo vakaa, korkea ja tyyni Hänessä nyt vallitsee, ja kantaa voi hän Kovan onnen painon maahan kaatumatta, Kaatumatta alle verrattoman riemun. Ylivoitettuna taasen tämä myrsky Lahjoittavi hänen sielullensa mahdin, Korottehen ankaran, ja ihastuen Muistelee hän aina lemmen leikkilöitä.
Ja unohtaen heikkoutensa oudon toverinsa kaiken paitsi voittamattoman raivonsa Arbakes kulki itsekseen haastellen pitkin ja jäntevin askelin synkässä luolassa. »Glaukus sanoit, mahtava opettajani?» velho virkkoi äkkiä. Kuullessaan tuon nimen hänen tummat silmänsä välähtivät, niissä hehkui koko raju kostonhimo, joka yksinäisen ja halveksitun ihmisen täyttää, kun hän muistelee pieniä loukkauksia.
Sama se on Siirin kasvoissa. Varsinkin nyt kun pakkasen jälki katsottiin, niin se on yksi kaksi terve ja Siiri makeasti muistelee komeata kyytiä ja että sai olla minun reessäni. Ja kun hän sen muistaa, ettei saisi enää koskaan olla siinä kyydissä semmoimoisessa reessä ja minä ajajana, jos ei ottaisi kihloja minulta, niin mielellään taipuu tyttö.
"Sitä vastaan on kunniani, ei vähemmän kuin suuri iloni lausua Teille sulimmat kiitokseni Ristoni pelastuksesta, hän on nyt kotona ja siunaten muistelee Teidän verratonta itseuhraavaa jalomielisyyttänne. "Suuret lahjanne, joita Riston myötä lähetitte, on paisuttanut kiitollisuus-velkani Teille äärettömäksi.
»Se muistelee jotakin hauskaa, jota sille on tapahtunut.» »Niin», myönsi äiti. »Mitähän hauskaa sille on tapahtunut?» Ei äiti osannut sanoa. »Mitä hauskaa sinulle on tapahtunut tuossa sinun kuvassasi?» kysyi taas Laura. »Ei äiti enää muista.» »Koeta muistaa.» »Ehkä minä olin saanut hyvän todistuksen koulusta.»
Päivän Sana
Muut Etsivät