United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaienneena minä odotin sitä selitystä, joka nyt seuraisi. Naomi alkoi kysellä minua. "Muistattehan käyntiänne vankilassa Ambrosen luona?" sanoi hän. "Muistan kyllä". "Ambrose kertoi meille jotakin, jota hänen halpamainen veljensä oli lausunut John Jagosta ja minusta. Muistatteko, miten asia oli?" Minä muistelin tuota vallan hyvin.
Voi, älkää naurako, sanoi hän kiihkeästi, muuten minä tänään sanon teille saman, minkä te sanoitte minulle eilen: "Miksi te nauratte?" ja lisäsi, oltuansa hetken vaiti: muistatteko, te puhuitte eilen siivistä? ... minulle on kasvanut siivet mutta ei ole minne lentäisin. Mitä sanottekaan, virkoin minä: onhan teille kaikki tiet avoinna. Asja katsoi suoraan ja terävästi silmiini.
Tohtori istui hieroen käsiänsä ja loi merkitseviä katseita Gabrielleen, ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa "muistatteko, että sanoin, ett'ei mikään maailmassa huvita Ryforsilaisia niin suuresti kuin kauppias Bångin koti-opettajattaret!"
Teistä olisi *voinut* tulla se valittu, jos olisitte tahtonut. Te olitte Norjan jaloimpien sukujen jälkeläinen; teitä odotti valta ja rikkaus; ja te kuulitte valitushuudot siihen aikaan. Muistatteko tuon iltapäivän, jolloin Henrik Krummedike tuli Tanskan laivastolla Akershusin edustalle?
Kaikkien silmät tähtäsivät teihin kuin viiriin, jonka johdolla he tahtoivat purjehtia. Sitten tuli Herluf Hydefadin kapina. Muistatteko sitä aikaa, Olaf Skaktavl? Eikö ollut kuin aurinkoinen kevät olisi koittanut kaikkialla maassa! Mahtavat äänet vaativat minua astumaan esiin; mutta minä en uskaltanut. Minä yhä epäröin, kaukana taistelusta syrjäisessä kartanossani.
Kun nyt jälleen istuimme pöytään tuossa vanhassa tutussa ruokasalissa, muistin niin elävästi ne päivälliset, jolloin me molemmat ensi kerran tulimme selville molemminpuolisesta rakkaudestamme. Tohtori Bresserin mieleen tulivat samat muistot. Muistatteko vielä sitä kertaa, kun minä pelasin »pikettiä» isänne kanssa, ja te istuitte ja puhelitte Tillingin kanssa uunin luona? kysyi hän minulta.
No niin, lienetpä oikeassa; minä kirjoitan siis vaan kuiviltaan: "Arvoisa herra!" Voitpa vielä kirjoittaa: Mylord! virkkoi Athos, joka suosi paljon muodollisuuksia. Mylord! Muistatteko Luxemburg'in palatsin vierellä olevaa pientä aitausta? Mainiota! Luxemburg aivan etunenässä! Tuota voisi luulla viittaukseksi leskikuningattareen. Sepä oli nerokkaasti! ivasi Athos. No pannaan sitten vaan: "Mylord!
Kun en voi taivuttaa sydäntänne muulla tavalla, niin vetoan nuoruutenne aikaan. Nyt on yksiviidettä vuotta kulunut siitä, kun kohtasimme toisemme eräänä päivänä Jaanan majassa. Olitte silloin minulle hyvin rakas, kreivi Bernhard, ja te vakuutitte samaa minulle. Muistatteko, että nuoruutenne ymmärtämättömyydessä pyysitte minua, isänne tilanhoitajan tytärtä ... vaimoksenne? Niin niin.
Kreivitär näkyi käsittäneen, mitä häneltä vaadittiin, hän näkyi etsivän sanoja vastaukseksi. "Se oli leikkiä", sanoi hän vihdoin: "vannon teille, se oli leikkiä!" Se ei ole leikin asia, vastasi vihaisesti Herman. Muistatteko Tshaplitskia, jota autoitte voittamaan? Kreivitär nähtävästi hämmästyi. Hänen muotonsa kuvasi kovaa sielunliikuntoa; mutta hän vaipui kohta entiseen tunnottomuuteensa.
Muistatteko sen yön, jolloin Lilyn äiti pyysi meitä kasvattamaan hänen lastansa niin ettei se tietäisi mitään vanhemmistansa ja kielsi meitä ilmoittamasta tylyille ja ylpeille sukulaisille että sellainen lapsi on syntynyt?