Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Eno häntä viimein siitä muistutti; sillä vanhemmat eivät myöskään ilossaan muuta muistaneet, kuin rakasta poikaansa, jonka Jumala niin armollisesti oli varjelut kaikissa sodan vaaroissa.
Minä käyn erään naisyhdistyksen asioita... Tulen tämän seuran puolesta tuomaan teille muutamia pieniä joululahjoja... Annaliisa. Meillekö? Neiti Hyvönen. Niin teille... Vast'ikään kerrottiin ja ennakoltakin tiesimme, että olette vähissä varoissa ... olette köyhät. Harras toivomuksemme olisi jollakin tavalla lisätä joulu-iloanne. Meidän joulu-iloammeko? Ovat muistaneet meitä!
»Kyllä!» huusivat lapset yhteen ääneen, »me otamme avaimen pois emmekä laske ketään tänne». Mutta lapset eivät heti ottaneetkaan avainta suulta ja sitte joutuivat niin vilkkaaseen keskusteluun toistensa kanssa, että unohtivat kokonaan avaimen eivätkä muistaneet sitä, ennenkuin kuulivat vahvat miehen askeleet portailta. »Hely, joku tulee», huudahti Iiri, »ja avain on suulla.
Ja tätit, jotka olivat koko viikon kirjotelleet joka suunnalle kirjeitä, puhuivat aivan kuin sopimuksesta: »katsos nyt, Martta, kuinka sinä olet huomattu: täällä ei ole ainoatakaan kutsuvierasta, kaikki ovat itsestään muistaneet merkkipäivääsi!» Ja heidän silmäyksensä lisäsivät: »mutta saammepa nähdä muistaako eräs toinen mitään!»
Olette näet olleet mielessäni koko päivän. Onpa myös velkojen sisään-ajajalla, nurkkakirjurilla, sanalla sanoen, tämmöiselläkin miehellä kuin minä hiukkasen sitä, mitä sanotaan sydämmeksi. Nora. Osoittakaa se sitten; muistakaa minun pienet lapseni. Krogstad. Oletteko te ja teidän miehenne muistaneet minun lapsiani? Mutta se voi nyt olla ykskaikki.
Se ei kumminkaan koskaan tapahtunut, mutta, isännän tai emännän käsi avaimena, ottivat ja panivat he sinne yhtä nopeasti ja helposti kuin jos he olisivat auki olevalla kaapin läpällä ammattiaan harjoittaneet. Semmoinen oli Tinttalan asukasten elämän laatu ollut jo kauvan aikaa, ja nuoremmat ihmiset eivät muistaneet toisin olleenkaan.
Mutta eläinten joukossa nousi aika jyräkkä, sillä kaikki petoeläimet ja sopulit olivat samanmieliset kuin haltiat, mutta porot ja muut eläimet toivoivat kesää; olisivat kaiketi sitä hyvinkin toivoneet, joll'eivät samassa olisi muistaneet Lapin sääskiä.
Soittoon kiintyi vähitellen heidän ajatuksensakin niin, etteivät muistaneet heitä katsoakaan. Vihdoin lakkasi soitto ja joukko hajousi. Mummokin läksi liikkeelle Elsan kera, mutta tuota herraa morsiamineen ei enään näkynyt missään. Kellot alkoivat tornissa soida ja ihmisiä kutsua iltajumalanpalvelukseen. "Lähdetään kirkkoon", sanoi Elsa. "Lähdetään vaan", sanoi mummo, alkaen astua Elsan perässä.
Niistä ahneimmat nukkuivat aloilleen, ja toisilta kului aika aivan huomaamatta, ryyppiessä ja poristessa, niin etteivät ne muistaneet yrittääkään lähteä. Unteloina ja pahasti haukotellen ne aamusella kuonistelivat ylös, kun kahvin kantaja meni herättelemään.
Läpimärkänä ja tuulen kylmetyttämänä oli Elina tullut kotia ja seuraavasta päivästä saakka ollut sairaana, ja jonkun aikaa hän oli ollut tunnotonna ja hengenvaarassa. Ensi aikoina olivat kaikki ajatelleet vaan Elinan tilaa eivätkä muistaneet kirjottaa minulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät