Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
Siellä vietin monet, monet hupaiset illat isäni kanssa loimottelevan lieden ympärillä, hänen huuliltansa kummallisia tarinoita kuunnellen. Vieläkin muistan sadun lumotusta vuoren neidosta. Minä kurja sain samankaltaisen kohtalon. Jo lapsena täytyi minun jättää kotimetsänhumina ja isäni rauhaisa maja, ja niin jouduin suuren maailman loistaviin oloihin.
Oli itkun ilta, maan tanhuvilta yön kuudan-silta pois kutsui vain; sen muistan iki kuin tuskaniki, kun kuiskit liki: »Sua lemmin ain!» Oli haave-hetki, oli aave-retki, soi kulkusetki kuin kuolleiden: »Sua lemmin aina, ah, Luojan laina, nyt taakat paina ei taivaisten!»
No niin, no niin, sanoi Athos, näyttää siltä kuin me olisimme tässä joukossa Kroisoksia. Kuinka paljo sinulla on jälellä sadasta pistole'stasi, d'Artagnan. Minun sadasta pistole'stani? Ensinkin annoin sinulle viisikymmentä. Luuletko niin? Tottahan hiidessä! Aa, se on totta, nyt muistan. Sitten annoin ravintolan isännälle kuusi. Mikä elukka tuo isäntä! Miksi annoit hänelle kuusi pistole'a?
Tämä Iisakki makasi silloin sairaana enkä minäkään uskaltanut lähteä laskemaan, vaan odottelimme tulvan alenemista... Silloin eräänä yönä tuli kova pohjatuuli, repi lautat irti ja vei koskeen, yksin puin hajoittaen... Se maksoi puulaakeille tuhansia..." "Niin kävi", vakuutti Iisakki. "Kyllä minäkin muistan, minkälaista se oli."
Tämä epäsopu vanhempiemme välillä teki meidät lapsetkin aroiksi, ja minä muistan että ensi alussa pahoin pelkäsin kulkea pappilan sivutse, kun mahdollisesti tapaisin pastorin tiellä.
"Ja milloin, Agnes", sanoin minä, "annat minulle anteeksi entis-illan?" "Kun jälleen muistan sen", vastasi Agnes.
»Minä luulen, ettet vielä koskaan ole surua tuntenut», sanoi Eevi huoaten. »Eipä tiedä. Mutta jos iloistani vielä tahdot kuulla, niin on minulla hienompaakin huvia ja sivistyneempää seuraa kuin syksysateet ja tuiskuiset talvitiet.» »Kaiken sinä leikiksi käännät.» »Lupa on leikkiä puhua! Minä olen nuori vielä, ja etkö muista, että aina olen elämää ihanaksi sanonut?» »Muistan kyllä.
Ainakin lähti seurakunta kirkosta entistä vakaisempana, useiden kasvoista loisti jotakin jaloa, joko tyytymystä taikka toivoa. Minäkin muistan kuinka tunsin sisälläni lujempaa tahtoa sekä voimaa parempaan. "Siinä miehessä on, Jumalan kiitos, kuulemista", lausuivat vanhukset. "Ja hänen kasvonsa loistivat kuin taivaallinen aurinko!" liioittelivat jotkut naiset.
Niin pitkälle kuin suinkin muistan, olivat tällaiset illalliset keittotaiteelliselta kannalta ja kaikinpuolin muutenkin yhtä hyvät ja suuremmoiset kuin nykyjään, ehkäpä vielä paremmatkin, huolimatta kaikenlaisista puheista senaikuisesta yksinkertaisuudesta.
Muistan lukeneeni, ettei kirjeenkantajia ja muita postin palveluksessa olevia voitu erottaa, jolleivät olleet todistettavasti laiminlyöneet velvollisuuksiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät