Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Johtaisin heidän lähestymään toisiansa suvaitsevaisuudessa rakkaudessa, Rebekka. *Rebekka*. Niin ryhdy siihen vaan kaikin voimin, niin saat nähdä onnistuvasi. *Rosmer*. Minusta sen pitäisi onnistua. Oi, millaista riemua eläminen silloin olisi. Poissa olisi vihamielinen taistelu. Kilvan vaan riennettäisiin. Joka silmä tähdäten samaan päämaaliin.
Tämä kuuluu siihen nykyajan epäsiveelliseen kirjallisuuteen. Millaista se on sitten se epäsiveellinen kirjallisuus? Se on sellaista, jota nuoret tytöt eivät saa lukea. Panee kirjan pöydälle. Mutta lukevathan niitä muut tytöt. Paha kyllä. Mutta sinä et ainakaan ole kypsynyt niitä sulattamaan. No milloinka sitten? Kun olet naimisissa. Miksi silloin vasta? Sen sitten saat tietää.
Mutta lisätä kansan harmia, tehdä se uskonnollisten intohimojen aseeksi, heittää juutalainen pulaan joutuneitten onnettomien ihmisten vihan sovitusuhriksi, sillä tekosyyllä, että jokainen juutalainen on kapitalisti millaista väärää ja ulkokullattua sosialismia tämä on. Sitä ei saa kruunata, vaan se täytyy paljastaa.
Eikä muuta elonmerkkiä kuin tuo hieno suontuoksu, joka näin tyyninä, lämpiminä iltoina leviää ilmaan suokasvien rohtoisista kukkasista ja unettaen ja päätä painostaen vetää puoleensa ja raukaisee mieltä. Suolta kohotaikse tie hiekkaharjulle. Metsä, joka äsken oli vaivaista, pientä petäjikköä, on samassa muuttunut ikihongikoksi. Ja nyt minä vasta tiedän, millaista on ikihongikko!
Herrasväet saavat tulla toimeen, miten parhain taitavat." Céleste ei voinut olla nauramatta. "Oh, sinä et voi uskoa, millaista sikamaista elämää hän täällä viettää!
Paras onni maailmassa, sanoi Olavi, on olla onneaan ajattelematta. Meidän pohjoismaalaisten vika on se, että me pyrimme yhtä paljon mittailemaan sekä onnemme korkeutta että onnettomuutemme syvyyttä ... määrittelemme, millaista sen pitäisi olla ja ei olla ... ja kun sen sitten kerran sattumalta saavutamme, niin ei se tunnu millekään toiveihimme verrattuna.
Arkailematta avasi taiteilija taivaan ja asutti sen, hänen mielikuvituksensa tunki maan sisään ja löysi sieltä helvetin, jonka empimättä esitti, hän tahtoi olla mukana maailman luomisessa ja tiesi täsmälleen, millaista oli elämä paratiisissa, eikä hän kammonnut loihtia esiin sellaistakaan tapausta kuin viimeinen tuomio.
Kuinka paljon on maailmassa kohtauksia, jolloin mies, väsyneenä töihin ja ponnistuksiin, haluaa rauhaa, lievitystä vaimonsa luona! Millaistapa olisi tila, jos vaimo silloin ei voisi asettua hänen kannallensa, tuntea samaa, kuin hänkin tuntee; millaista olisi tila, jos mies tuon rauhan ja lievityksen sijasta kohtaisi joko typerää haukottelemista tahi mieletöntä turhamaisuutta?"
Näiltä matkoiltaan toi hän aina raikkaita tuulahduksia omaan laitokseensa ja kertoi tytöilleen millaista muualla maailmassa oli. Eipä ihme, jos heissäkin heräsi halu kerran päästä muualle maailmaan jotakin näkemään. Mutta se ei ollut niinkään helppoa tyhjin kukkaroin.
"Antti, raivataan pois lumiseinä", sanoi Pekka, "ja pidetään huoli, että saamme taas tulen viritetyksi." "Tuli ensin, seinä sitten", sanoi Antti tarttuen kirveeseen ja meni ulos lumessa olevasta aukosta. Kului pitkä aika, ennen kuin hän palasi takaisin mukanaan puita, jotka hän heti sytytti palamaan. "Tuleepa olemaan hauska nähdä, millaista tuolla meitä alempana on, jahka päivä selvenee.
Päivän Sana
Muut Etsivät