United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta lisätä kansan harmia, tehdä se uskonnollisten intohimojen aseeksi, heittää juutalainen pulaan joutuneitten onnettomien ihmisten vihan sovitusuhriksi, sillä tekosyyllä, että jokainen juutalainen on kapitalisti millaista väärää ja ulkokullattua sosialismia tämä on. Sitä ei saa kruunata, vaan se täytyy paljastaa.
Jos Jumala ei vihastuisi sillä, että poika kiroaa isäänsä, niin kiroaisin minä tätä julmaa ulkokullattua, joka syntymästäni aina yhdeksänteen vuoteeni asti antoi minun olla puutteiden ja rääkkäysten saaliina, ja sitte tuhlasi helleyttänsä minuun opettamalla minulle niitä pahoja töitä, jotka häntä itseänsä tahraavat.
Lähde siis täältä! ROLF JUTE. Lunnaat! Luuletko minun rahoistasi lukua pitävän! Tuossa saat takaisin kehnot kultasi ja hopeasi, jotka mieltäsi huolettavat! Kiitä Jumalaa ja onneasi, etfen heittänyt niitä vasten ulkokullattua naamaasi! Minä etsin morsiantani! Hänen pitää löytymän täällä, mun uskollinen armahani! Te pidätte häntä vankeudessa, te kirotut harmaalakit!
Sanomalehtien teaatteriarvostelijat jakausivat eri ryhmiin; mikä moitti johtajan ymmärtämättömyyttä, mikä yleisön ulkokullattua ahdasmielisyyttä, mikä mitäkin. Itse selonteot kappaleen menestyksestäkin ovat peräti eriäviä. Gautier tietysti kiittää kappaletta ja sen esitystä, vaan moittii yleisöä seuraavaan tapaan: "A propos de l'évêque, disons au public français qui s'est un peu ému
Heidän haudoillansa weisataan suruwirsiä ja osoitetaan ulkokullattua surua, mutta pian on wainajan elämänkumppani walmis möyhäämään ja elämään jumalatonta elämää, niinkuin ei olisi mitään tapahtunut!
"Sinä olet, Liisa, minut tehnyt hywäksi, wieläpä kahdessa kalliissa asiassa, joista en ennen tietänyt mitään; olet nimittäin opettanut minut rakastamaan jaloa sydäntä ja isänmaata, ja olenpa näyttäwä sinulle, rakas Liisa, että osaan muutakin tehdä, en wain korskeasti puhua, sillä tunnustanpa nyt täydestä sydämestä, että tuo kerskaukseni tuolla torilla olikin wain todellakin muiden matkimista, ulkokullattua tyhjää kerskausta", sanoi Heikki.
Niinä aikoina koetti hän olla minulle mieliksi ja karttoi jokaista sanaa, mikä olisi woinut saattaa minut murheelliseksi; menneitten aikojen muistoja ei hän silloin kertaakaan maininnut. Kuitenkaan ei se onnistunut, sillä se oli ulkonaista pakkoa, oli ulkokullattua teeskentelyä ja pysyi semmoisena; sydän pysyi waan kylmänä. Eräänä iltana kuulin minä lapsikamarista iloista ääntä.