Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
"Mutta kysymyshän on vaan muutamista päivistä, korkeintaan muutamista viikoista", sanoi herra von Weissenbach. "Ja vaikka olisi kysymys vieläkin lyhemmästä ajasta", vastasi Roosa, puhuessaan yhä enemmän innostuen, "en sittenkään menisi. Miksikö menisin?
Hän on hirveä ... en enää tunne häntä samaksi ihmiseksi! virkkoi Anna, pyyhkäisten kiharat otsaltaan, jolloin se sieluntuska, mikä siinä kuvastui, näkyi entistä selvemmin. Miksi ammuitte sotilasta? kysyi tutkija. Miksikö häntä ammuin?... Kysyykö herra, miksi häntä ammuin? Kysyn, miksi sen teitte? Siksi, että minä luulin olevani ryövärien luolassa, vastasi kreivi. Ryövärien luolassa?
»Ja miksi te ette puhuneet?» »Miksikö? Enhän minä koskaan ole uskaltanut puhua. En minä koskaan ole saanut. Minunhan vaan piti olla vaiti ja totella etenkin naistenhan tulee olla vaiti ja totella. Itsekin minä luulin, että niin piti olla. Ja minä olen ollut vaiti kaihonnut mutta ollut vaiti. Toisethan ovat puhuneetkin, mutta minkälaisen vastauksen he ovat saaneet?
"Oi, minä kiitän teitä!" huusin minä. "Te ette tiedä kuinka paljon hyvää te nyt juuri osoitatte minulle." "Hyvä, hyvä! Mutta sanokaas minulle, kuinka tiesitte te, että minä olen sellainen nainen, jonka kanssa ... tai jota te piditte huomaavaisuuden ja ystävyyden arvoisena ... sanalla sanottuna, ei ravintolanaisena, niinkuin te sanoitte. Miksi päätitte kääntyä minun puoleeni?" "Miksikö? Miksikö?
SELMA. Miksi tulet sinä kumminkin luokseni, vaikka tiedät, etten ole kumminkaan enää sinun entinen Selmasi? RAHIKKA. Miksikö? Siksi, siksi, että luontoni, sisällinen ääni minua käskee, siksi että en kumminkaan voi sinutta olla, siksi, etten voi elää sinutta. SELMA. Mutta kammoathan sinä kumminkin minua, ajatellessasi mitä ihmiset minusta sanovat. RAHIKKA. Ihmiset! Mitä minä ihmisistä.
"Miksi minut luulette?" "Miksikö teidät luulen?" toisti tyttö nostaen katseensa vitkaan toiseen. "Minä luulen teidän olevan jalon miehen, itse kunniallisuuden. Jos voitte, niin unhottakaa ne katkerat sanat, jotka sokeudessani olen uskaltanut teille lausua! Miten enkö hävennyt, kuultuani missä aikomuksessa tulitte maatilalle! Te olette pelastanut vanhukset hädästä ja huolista.
»Miksikö minä näin yksinäni häärään ja tällälailla reudon?» vastasi Olavi. »Se asia nyt on sillälailla että...» Ja hän kertoi koko asian punervien honganlastujen sinkoillessa ympärilleen. »Vai niin onneksi olkoon!» vastasivat puut. Vastasivat ja kaatuilivat toinen toisensa perään, niin että tanner jymisi ja metsä raikui.
"Kuule Arvid", alotti hän, "oletko huomannut tädin tuumia sinun suhteesi?" "Olen, tietysti." "Mutta eikö ole hiukan varomatonta, että olet niin kovin kohtelias Elsalle?" "Miksi niin?" "Miksikö? Hyvänen aika, olisihan sääli, jos herättäisit turhia toiveita tyttö raukassa, joka vielä on vallan lapsi."
Päivän Sana
Muut Etsivät