Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Pitäisi lähteä, mutta yhä hän siinä seisoo, tuijottaen yhä kiihtyvään karkeloon, jonka vilinä himmentää silmää. »Mitä minä täällä?» Mutta ei pääse hän heistä irti. Toisella puolen karkelotanhuan, puuta vasten nojaten, seisoo yhä se yksinäinen tyttö, siniseen puettu, kun muut valkoiseen. »Mikset mene muiden kanssa sinä? Etkö kenellekään kelvannut, vai eikö sinulle kukaan? Mitä ylpeilet?
Muutamissa perheissä ei saa askeltakaan ottaa, ennenkun toiset jo utelemaan: Minkä tähden sinulla on tuo puku tänään? Mikset tätä pannut? Minkä tautta teit noin? Mikset näin? Minä kehoittaisin sinua tekemään niin ja niin. Ja nämä huomautukset, tarkastukset ja neuvot sanotaan niin varmasti, että on vaikea jättää niitä huomioon ottamatta.
"Noh, mikset jo raivoo? Ole suutuksissa. Tämä enentää satakertaisesti sitä hekkumaa, jota sydämeni tuntee; soimaa, kiroo, herjaa; minä rupeen sinua halaamaan, suutelemaan ja tulen hulluksi ihastuksesta." Tyttö pysyi äänetönnä ja hänen kasvonsa kylminä. "Ah, tahdotko kylmillä kasvoillasi minua jähdyttää?
Mutta ei se häneltä onnistunut, ei hän tahtonut oppia, eikä Sigridkään viitsinyt sitä kauan. Sen sijaan Sigrid itsekseen hyppeli ja rallatti ja väikkyi pitkin huonetta. No, Elli, mikset sinä tanssi ... tanssi nyt niinkuin minä ... anna minä vien ... ole sinä daami, minä olen kavaljeeri. Elli koetti, mutta hän tunsi itsekin, kuinka kömpelösti hän hyppi. Yht'äkkiä joku soitti eteisessä.
"No mikset hae sitten häneltä lievitystä?" kysyi neito. "En uskalla, en tohdi." "Minkätähden ei?" "Voi, voi! Hän on niin paljon ylevämpi, niin paljon korkeammalla minua, etten uskalla silmiänikään häntä kohden nostaa", sanoi Matti. "Nyt ymmärrän. Tarkoitat Kekolan Liisua, tuota isoa rikasta", sanoi tyttö ja hän rupesi sllminnähtävästi vapisemaan.
"Olisin onnellinen," lausui hän "jos edes kaukaa saisin nähdä hänet, sillä en enää voi palata hänen luokseen." "Mikset?" kysyi Vinitius kummissaan. "Me kristityt tiedämme Acten kautta, mitä Palatinuksella tapahtuu.
Keväällä Helsinkiin lähtiessä oli jo tulla suusta tunnustuksen sana. Lähdön edellisenä päivänä oli hän asettunut alakuloisena istumaan kiikkulaudalle. Alma tuli noutamaan sisaria jonnekin ulos ja kysyi kohta, mikä häntä vaivasi. En minä sano... Mikset sano? En voi sanoa milloinkaan. Etkö milloinkaan? Ehkä milloinkaan, mutta en nyt.
Lautaset tänne, huusi Kirila Petrovitsch, tee hyvin, Anton Pafnutitsch, ja istu sekä kerro, mikset ollut jumalanpalveluksessani ja päivällisiltäkin myöhästyit. Se ei juuri ole sinun mukaistasi: rakastathan sinä rukoilla Jumalaa ja syödä.
»Mutta sinähän olet antanut enemmän kuin minä uskalsin toivoakkaan.» »Vaan en niin paljo kuin tahtoisin! Mikset sinä vaadi minulta enempää? Käske minut kanssasi kuolemaan, niin minä tulen ja syöksyn sinun kanssasi vaikka tuliseen järveen! Tai tukehuta minut tähän paikkaan...»
Päivät alkoivat kylmetä, mutta yhä liikuskeli hän vain pumpulisillaan, ja ainoastaan ulkosalla liikkuessaan kääri hän ruudukkaan villasaalinsa ristikkäin hartiainsa ja vyötärönsä ympärille. Eräänä iltana, kun hän varustautui jokaviikkoiselle matkalleen ja puhui Boleslavin kanssa ostoksista, kysyi tämä: »Mikset ole tuonut vielä itsellesi talvipukimia, Regina?»
Päivän Sana
Muut Etsivät