United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viimein heitti hän raivoissaan lakin laattialle, heittäysi tuolille, laski päänsä ja käsivarret pöydälle ja rupesi ankarasti itkeä nyyhkyttämään. Marit seisoi kuin patsas ja katseli häntä; hän hengitti syvään muutaman kerran. "Mikä sinun vaivaa?" kysyi hän viimein. Vigleif hypähti seisaalle kuin hullu ja löi nyrkkinsä pöytään. "Mikäkö minua vaivaa?" sanoi hän. "Että olen lyönyt miehen kuoliaaksi!
Se ketterä luisteleva tyttö, hän, joka teatterikepposella pelasti meidät hukkumasta hän oli sittenkin tanssijatar, vaikkette tahtonut sitä uskoa. Mutta, arvoisa neiti, mikä antaa teille aiheen sellaiseen luuloon? Mikäkö? Ja niin sanotte te, joka neljännestunnin ajan ette ole tehnyt muuta kuin tarkastellut häntä! Minäkö? Mutta selittäkäähän...
Kuule!" sanoi morsian murtuneella äänellä ja otti hänen käsipuolestansa kiinni. "Mikäkö minulle tuli...? Ei minulle mikään nyt tullut, se on tullut jo aikaa mikä on tullut. Minä olen kauwan jo päättänyt tämän tehdä ja nyt minä sen teen; minä en lähde sinun kanssasi, saat mennä mihin tahdot", sanoi sulhanen ja riuhtasi itsensä morsiamestansa irti.
Se on liikaa kohteliaisuutta arvoisan emäntänne puolelta, ja minä annan sille sen arvon kuin tuleekin. Lausukaa hänelle kunnioittava tervehdykseni. Mikä on arvoisan emäntänne nimi? Mikäkö on hänen nimensä? Häntä puhutellaan armolliseksi neidiksi. v. Ja hänen sukunimensä? Sitä en ole vielä sattunut kuulemaan, ja minun asiani ei ole sitä kysyä.
"Noh, mikä hän sitten on miehiänsä?" "Mikäkö hän on? Hän on suuri hulivili." "Hulivili? Mitäs minä hulivilillä te'en sulhaiseksi ja vielä vähemmin aviomieheksi?" "Mitä te'ette? Teidän pitää tehdä hänestä ihminen." "Kuinka se olisi mahdollista, ja kuka hän sitten on?" "Hänen nimeänsä en vielä sanokaan teille. Jahka minä ensin te'en hänestä maisterin, saatte te sitte tehdä hänestä ihmisen."
Nyt on kaikki kauppiaitten hallussa. Ja heiltä ei saa millään hinnalla, he kun itse viljelevät. Meilläkin osti eräs ranskalainen maan haltuunsa entiseltä herralta, eikä anna ehdolla millään. Mikäkö ranskalainen? Mikä lie Djufar, ehkä olette sattuneet kuulemaan. Hän laittaa teaatterissa näyttelijöille peruukkeja, se toimi kannattaa, ja hän onkin tullut rikkaaksi.
Sinäkö se olet? Katsoo hetken kysyvästi. Emma, mikä sinulla on? Mikäkö? Ei mikään! Sinähän aivan kuin pelkäisit minua. Mitä on tapahtunut? Vai olisitko? Mitä? Hm! Minä vaan ajattelin, että jos Jos? Tulin, näet, hyvästi jättämään. Lähden huomenna matkalle. Minne? Minä tässä eräänä päivänä kirjoitin Varkauteen kirjeen hakien koneenkäyttäjän paikkaa siellä tehtaassa.
TIERA. Aivan oikein, vaan hävisi ja verta noruvi harja. ANEMOTIS. Turha on aikoa hukata. Varmaan on lähellä täällä laaksossa tai vuorten päällä torppa, torpassa ihana tyttö. Siellä on uroomme. Tyynny. Kun kotona oomme, kysymme oraakkelilta. Taitaa olla tarpeetonta noidilta niin etäältä Kaukon vaaroja kysellä. Löytynee lähempi neuvo. ANEMOTIS. Mikä sitten? TIERA. Niin mikäkö?
»Mikäkö on ihanin hetki?» vastasi verenpisara lämpimin äänin. »Se, joka paraikaa käsillä on! Yötä minä ihailen, sille minä ylistystäni laulan.» »Kaunis se minustakin on», palsami vastasi, »kun näin kahden hämärässä kuiskailemme, kun vain aavistamalla toisensa tuntee ja ainoastaan silmäin väikkeen selvästi näkee.
Minä tiedän, että teissä kaiken tuon ohella kuitenkin on lämpöä ja rakkautta, jonka täytyy päästä ilmoille. Minä sen olen tuntenut," jatkoi dosentti hellällä äänellä, "minä tunsin sen kerran ... eräänä iltana ... mikä se teidät silloin ihan äkisti sai värisemään?" "Mikäkö?" sanoi neiti vihdoin, venyttäen joka sanaa. "Niin, se on minun salaisuuteni.