Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Mutta kun hän oli jäänyt yksin, kaikui hänelle usein korviin tuo ompelijan kysymys: »niin, että mihinkä sitten joutuisitte?» Eräänä yönä hän näki kummallisen unen. Hän oli kuolleiden valtakunnassa; pimeätä ympärillä ja kauhistusta; koko ilma oli täynnä huokauksia ja tuskaa ääretöntä, loppumatonta. Mitä kauvemmaksi hän kulki, sitä suurempi oli henkien ahdistus.
"Sinä et ole isäntäni enemmän, kuin kissa", vastasi Marit ja nauroi hänelle vasten silmiä. "Paitsi sitä ei sinun tarvitsekaan ajaa ketään, sillä minä menen huomenna ajamattakin, jotta saat puita hakata ja lika-vettä kantaa itse". Mies seisoi kuin kivettyneenä. "Mihinkä menet?" kysyi hän varsin hämillänsä. "Sen saat tietää aikanansa", vastasi Marit, vei ulos pytyn ja heitti oven lukkoon jälkeensä.
"Ja minä olen istunut täällä", lausui Steerforth, katsellen ympäri huonetta, "ja ajatellut, että kaikki ne ihmiset, joita tapasimme täällä niin iloisina ensimäisenä tulomme iltana, olivat paikan nykyisestä hävinneestä ulkomuodosta päättäen hajonneet tai kuolleet tai joutuneet, en tiedä, mihinkä vahinkoon.
Sinne mihinkä molemmat kuulumme, oli matalalla äänellä lausuttu vastaus, ja pois lähdettiin niinkuin myrsky olisi häntä vienyt mäkeä ylös portaalle asti, jonka alla Ache kuohuu siinä jossa murha oli tapahtunut. Sinne alas, oli ainoa kauhea vastaus, jonka kuiskasi hänen korvaansa, me molemmat yhdessä!
Risto laittoi suksensa "reilaan" ja lähti hiihtämään jäneslankakääry kainalossa, hakemaan muka jäneksen polkuja, vaan hiihtikin kylään erääsen taloon, jossa asui yksi hänen ikänensä kumppani, Olli Tuokinen. Nämä kumppanit olivat jokapäivä yhdessä, kulkivat "kaupalla", paimenessa j.n.e. "No mihinkä sinä olet matkassa jäneslankakääry kaulassa?" "Jäniksen pyytöön", irvisteli Risto.
Toisten sotilaisten rivissä tahdon seisoa! Bartholdus Simonis. Mieletöntä! Lähde Anna! Monet vaarat voivat uhata sinua! Anna. Mitkä vaarat tahansa mielelläni ne kaikki kestän sinun kerallas! Se on oleva minulle iloa ja hauskuutta! Kaarle Olavi. Nyt on täällä tuo tykki mihinkä on se laskettava?
Koko päivä menee valitessa ja ostaissa kankaita, helmiä ja vaskilankaa alkuasukkaille niillä seuduin, mihinkä hänen on matkustettava ja missä rahoilla ei ole mitään arvoa.
Mihinkä kohtaan sinuun koskee? koetti rouva kysellä, mutta herra ei vastausta antanut. Koskeeko päähän? Vai ehkä olet vilustunut? Jos minä käskisin keittää teetä? Ei tarvitse... Hierominen sinulle ehkä hyvää tekisi... se on varmaankin se sinun vanha kaulatautisi, annatko minä koetan... Mitä helvettiä sinä hommaat siinä ... anna minun olla rauhassa...!
»No mihinkä Mikko nyt on menossa tämmöisessä sateessa?» kysyi Jaakko. »Aion mennä Niemen kylään, mutta poikkesin ensin kartanoon, tavatakseni sinua sillä tahdonpa tarjota itseäni soittajaksi, jahka häitä pidät. Sinä olet kelpo poika ja Liisu on oiva tyttö, oikein hyväsydämminen ja niin kaunis eikö ole? häh?
Ja minä muistan, että haaveiluni olivat silloinkin surulliset ja vaikk'ei ennemminkään ollut keveämpi oltava, niin tuntui elämä kuitenkin silloin helpommalta ja rauhallisemmalta, ilman noita pimeitä ajatuksia, mitkä nyt minussa riippuvat, ja ilman noita kolkkoja omantunnon ahdistuksia, mitkä eivät päivällä eikä yöllä anna rauhaa. Ja minä kysyn itseltäni: mihinkä jäivät unikuvasi?
Päivän Sana
Muut Etsivät