United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen koukun ne Antti ja Hanna kyllä nielevät, ajatteli. Jukke ja sydän täytyi ihan kukkurilleen siitä toivosta. Oli oikein vaiva hallita, ettei sitä Hanna näkisi. Kohosi taas kävelemään lattialle, pani kätensä selkänsä taakse, suoristi itsensä oikein keihakaksi ja oikein herroiksi astuskeli tuvan lattialla sinne tänne. Kasvot punertuivat entistään punakammiksi siitä valtavasta mielihyvästä.
Kulettuaan sata suom. peninkulmaa merestä Usihaan, tunsi Stanley nyt rintansa paisuvan mielihyvästä, katsellessaan tätä ihanata maata. Tuoreen ruohon suloinen haju nousi tasangolta ja herätti hänessä maaelämän muistoja hänen kotiseudultaan.
Ne ovat mitättömän pieniä ja niin hennon ja kivuloisen näköisiä kuin tyttökin; useat samoja kasvilajeja kuin ympäristön luonnossakin. Kuitenkin omistaa tyttö niille niin paljon huolta ja hoivaa kuin ne olisivat maailman kauniimpia tai ainakin harvinaisimpia kasveja. Näemme kuinka hänen kasvonsa ja silmänsä mielihyvästä elehtivät, kun hän niitä tarkastelee, puhdistaa ja kastelee.
Seppä vielä piti tytön kättä kädessään, ikään kuin olisi aikonut vastata; mutta äkkiä, niinkuin rohkeutta tällä silmänräpäyksellä olisi puuttunut, hellitti irti. Hän vetäytyi oikemmaksi, aivan kuin olisi säikähtynyt teostansa ja hänen päivettyneet kasvonsa hehkuivat osaksi häveliäisyydestä, osaksi mielihyvästä. Näin kävi hän istumaan valkean äärelle, päinvastaiselle puolelle kuin Katri.
Sillä vaikkei hänen jalkansa ollut neuvostossa, oli siellä kuitenkin hänen äänensä, jonka vaikutin oli yksi neuvoston mahtavimpia miehiä. Tyytyneenä suur-työhönsä, joka oli elävä onnentoivotus, astui vanha puutarhuri esille hattu kädessä ja mielihyvästä hymyillen.
Kuninkaan silmät loistivat nyt ilosta ja mielihyvästä. Oi, mikä ihana elämä häntä odottikaan ja kuinka monessa kunnon ottelussa hän muutamien päivien kuluttua olisikaan mukana! Vahinko vain, että Lebeau oli ehtinyt matkustaa matkakapineiden kanssa Marseilleen, muuten olisi hän mielellänsä tahtonut nähdä minkä vaikutuksen hän kenraalin univormussa teki rakastettuunsa!
Katseli ja hykerteli mielihyvästä käsiään. Niin käy isäntien, kun kerran rengitkin asettuvat esivallan istuimille! Frans ei enää vastustellut. Mutta kun hän mahdottoman lihavuutensa vuoksi saattoi ainoastaan hitaasti sipsutella eteenpäin, piteli kaksi miehistä häntä käsistä niinkuin rinkitanssissa, ja eteenpäin kumartuneina vetivät häntä perässään.
Nuori nainen ratsasti erittäin sulavasti; hepokin näytti tuntevan, mikä kaunis taakka sillä oli kannettavana: se käveli sulavasti notkuvin askelin, taivutti kaulansa komean kaarevaksi ja pärskyi mielihyvästä. Nuori neito oli hyvin kaunis, pieni pää lepäsi vakavasti ja viehättävästi hienolla, taipuisalla kaulalla.
Sinä olet lihonnut ja nuortunut, sanoi Nehljudof. Sisaren huulet rypistyivät mielihyvästä. Mutta sinä olet laihtunut. Entä Ignatij Nikiforovitsh? kysyi Nehljudof. Hän lepää, ei ole nukkunut yöllä. Paljon olisi siinä ollut sanottavaa, mutta sanat eivät ilmaisseet mitään; silmät taas sanoivat, että se mikä olisi ollut sanottava, ei ollut sanottu. Kävin luonasi. Kyllä tiedän. Minä muutin talosta.
Hyvä, että tapasin teidät. Minun olisi kuitenkin täytynyt hakea tiedät käsiini. Minut? Johannes tunsi punastuvansa pelkästä mielihyvästä. Tämä oli tuttavuus, jonka hän aina oli asettanut kovin korkealle elämässään. Kerrankin mies, jota voi kunnioittaa! Kerrankin mies, jolla oli selvä suunta ja suuret ihanteelliset tarkoitusperät.