Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Ansaitsen vain kadotuksen, olen tomu, tuhka; Mutta hän on laupeas, ei tuomiolla uhkaa. Pitkämielisyydellään Hän mua etsii, noutaa, Vaikka usein mieli mulla sinne tänne soutaa. Mua ei Hän hylkää, vaikka väsyn usein aivan, Eksyissäni armon tieltä monellaiseen vaivaan. Vaan Hän taas mun vahvistaa ja on niin armollinen, Vaikka usein mieleni on varsin vilpillinen.
Kun sitte kerran pääsen etelämaiden luontoa ihailemaan, niin tokkohan kuitenkaan koskaan tulen löytämään niin ihania, niin suloisia ja rakkaita paikkoja kuin täällä omassa maassa on? Niin, onhan isänmaa aina oleva ihanin ja rakkain maa koko maailmassa ja kotiseutu rakkain paikka isänmaassa, vastasi Aini. Vaan sittekin mieleni palaa tuonne kauas suureen, avaraan maailmaan, sanoi Ester.
"On jo kylliksi valitettu ja lorueltu", huusi hän ovesta rouvallensa; "nyt olen väsynyt koko juttuun ja aion toimia. Hyvästi, lapseni! Minä menen Meyerheimin luoksi ja jos Kluge tulisi, voit sanoa hänelle minun muuttaneen mieleni. Hyvästi!" Hän sulki oven jälkeensä ja jätti rouvansa itkien istumaan sohvaan.
Taivas oli melkein selkeä ja täysikuu valaisi meitä, ikäänkuin tietäen, kuinka onnellisia olimme. Seuraavana aamuna nousin päivän koittaessa, puhdistin ja siistin huoneeni, että kaikki ennen Stefanin tuloa näyttäisi niin siistiltä ja sievältä kuin mahdollista. Vihdoin olivat pienimmätkin sopet vähäisessä majassani järjestetyt mieleni mukaan.
Ei ole ainoatakaan tuttua, jonka luo tekisi mieleni mennä, ei haluta asuntoonikaan, jossa on vielä yksitoikkoisempaa, ja niin minä veltosti astellen päädyn tavalliseen kahvilaani. Siellä kulutan muutamia tunteja selailemalla sanomalehtiä, katselemalla biljardinpelaajia ja kirjoittamalla kirjeitä.
Mielelläni sentään ma työtäni teen. Katselen kauvas yli vierivän veen, katselen kauvas kohti elon kukkarantaa, kuplaset aatostani kulettaa ja kantaa. Muistelen tummuutta Tuonelan yön. Ajattelen raskautta raatajan työn. Tuntoni on puhdas ja mieleni on tyyni, parempi jos pestävinä oisi omat syyni! Kurjia kuinka jos lie ihmiset, kerran ne on iloinneet ja nauttinehet.
Ja minun puolestani saakoon kaikki olla ratkaisematta... Olin seuraavana aamuna toivioretkellä ylös vuoristoon. Mieleni oli heti herätessäni siinä vireessä, että minun on siirryttävä sinne. Oli sunnuntaiaamu. Matkallani ei ollut mitään erikoista määrää; tunsin vain tarpeen nousta sinne, jonnekin hiukan ylemmä, jollekin toiselle tasolle.
Tämä toinen sanoi vieressä olevalle kumppanillensa: »Tuo pöyhkeä rouva L. oli nuoruuteni aikana minun ystäväni, mutta nyt, vaikka hän tietää kuka olen, ei hän ole minua tuntevinaan, koska en ole yhtä rikas kuin hän.» Tämä oli minusta varsin kummaa, ja mieleni kävi oikein katkeraksi.
Jos en enää purjehdikaan mieleni mukaan onnen merellä, niin tahdon näyttää heille, että olen vedenalainen riutta, ja he joutuvat haaksirikkoon minuun törmätessään. He saavat maksun kaikesta, ja hyvän hyyryn he saavatkin kuninkaan sormuksesta! Näitä kostontuumia hautoen riensi Gast tiehensä valoisassa yössä, Pennan häntä huomaamatta. Mutta nyt kuului muutamia sanoja tuolta alhaalta.
Jonkunlainen epä-luulo tätä kuutamolla seurustelemista vastaan valtasi salaa mieleni. "Seuraako tästä mikään onnettomuus?" kysyin itsekseni sulkiessani oven ja astuessani asuinhuoneesen. Onnettomuus oli seurauksena tästä. Saatte kuulla, miten se tapahtui. NELJ
Päivän Sana
Muut Etsivät