United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jollei, te näyttäisitte, kuinka tulee kuolla. Voi, jospa täällä olisi yksi, jonka olen tuntenut. Sillä minä olen tuntenut miehen ja ainoastaan yhden koko elämässäni, joka nauroi kuolemaa. Oi, jospa hän olisi täällä! Cineas! Cineas! missä sinä nyt olet? Miksi luovuit ystävästäsi? Sinulla ei kumminkaan ole mitään valitusta minua vastaan.
Vaikka hän suurella taidolla näytti hallitsevan hevostansa, piti hän kuitenkin jalkansa leveissä jalustimissa, jotka olivat melkein kaukalojen muotoiset ja niin tiukalle ylös vedetyt, että miehen polvet olivat melkein satulan nastan tasalla.
Pidä siis itsesi jo arvollisena elämään täyden ja edistyväisen miehen elämää, ja olkoon rikkomattomana lakinasi se mikä näyttää parhaalta ja oikealta.
Vaan riehu, vanhus, se ei paljon paina, Hän laulussani elää nuorna aina. Naisnäkö sull' on, luonnon muodostama, Poveni valtiatar valtias, Naissydän hellä, vieno, aina sama, Ei viekkaan naisen tapaan oikukas; Naissilmäs kirkas on, mut vakavampi, Mi kultaa kaikki, mihin katsahtaa; Varis on miehen, muita miehuisampi, Se miehet, naiset, kaikki lumoaa.
Samoin kuin muinaisajan taistelijoilla näytti hänelläkin olevan taiottu rautapaita; piikit ja iskut kimmahtivat takaisin tästä raivoavasta Herkuleesta, joka paiskasi nurin niskoin kaikki, mikä tielle sattui, ja kohta kallistui voitto sissien puolelle. Joka mies sai nyt uutta rohkeutta ja tappeli neljän miehen voimalla; "Kaarle-kuningas!
Silloin näkee hän tikapuiden kaatuvan ylenpäin, näkee miehen heilahtaen syöksyvän alas; hän kiljahtaa raivoisasti, rientää niin nopeasti, kuin jalkansa kantavat, ulos huoneesta, käytävän yli, rappuja alas.
Semmoinen oli pääasiallisesti sen miehen elämä ja vaikutus, jonka nerokasta, tietä murtavata työtä isänmaan ja ihmiskunnan palveluksesta ei aikojen aikoina unhoteta. Ludviikki Holberg kuoli 28:na päivänä Tammikuuta v. 1754 aamulla.
Tämän rauhan ja sovinnon sanoman saattajaksi kuningas valitsi miehen, jonka viisauden ja kunnianarvoisuuden maine oli kulkeutunut Itä-Roomaankin ja joka rakasti sekä italialaisia että gootteja Cassiodorus-vanhuksen.
Tämän tarmokkaan, kunnianhimoisen ja ainakin meidän suomalaisten kannalta pirullisen miehen huostaan oli "valtakunnan-vastaisista" toimista syytettyjen suomalaisten asia kokonaisuudessaan jätetty.
Mutta ääneen hän sanoi: Jos herra pitää vähän tätä sikaria, niin minä juoksen tuon miehen jälkeen. Minkä miehen? kysyi äijä nauraa hehettäen. Sen, joka tässä juuri, kirkkaalla kadulla, sieppasi lompakkoni, tuiskahti Johannes vihaisesti. Niin hauskaa kuin hänestä muka olikin tavata maamiehiään, hänellä ei ollut nyt aikaa siihen. Hänellä oli tulinen kiire tavata kiinni pahantekijä.