United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka kuuluu velkojakin olevan. Kuule, veli, kannatatko sinäkin niitä uusmuotisia kieliaatteita? Jaa, jaa, nykyajan nuorisolla on aatteita minulla ei ole milloinkaan ollut mitään aatteita kippis taas! Siellä oli myöskin Ukko-Paavo, virkkoi Antero merkitsevästi.
Kysy onko Anna Vasiljevna noussut, sanoi kenraali tälle, ja tarjoo enemmän teetä. Onko vielä muuta kääntyi kenraali Nehljudofin puoleen. Toinen pyyntöni, jatkoi Nehljudof, koskee valtiollista vankia, joka seuraa tätä joukkokuntaa. Vai niin! sanoi kenraali merkitsevästi nyykäyttäen päätänsä. Hän on arveluttavasti sairas kuoleman kielissä. Ja hän arvatenkin jätetään tänne sairaalaan.
Minä tiedän että sinä käsität tämän hetken tärkeyden!" Ja taas kohteliaasti ja merkitsevästi kumartuen hän poistui. Vihdoin, voimatta enää kuunnella tätä neuvojen tulvaa, läksin kuin läksinkin parin oppineen henkilön seuraamana "pelastamaan isänmaata" parooni Salzan luo. Parooni näytti hyvin hämmästyneeltä eikä tuntunut edes ymmärtävän mistä oli kysymys.
Toimittakaa sisään sanomalehdet ja mitkä tunnette yksityiskirjeiksi, mutta» hän katsoi Tobieseniin merkitsevästi »älkää antako kenenkään , Johan Henrikin tai kenenkään muun, ymmärrättehän, pistää nenäänsä kirjeisiin. Sulkekaa kaikki lukon taakse pulpettiin.» Tobiesen kyllä ymmärsi.
Suru vaikuttaa eri lailla sanoi pastori merkitsevästi, katsellen hänen avoimiin ilmeikkäisiin kasvoihinsa. Anna ei vastannut, hänen kirkastunut, luottoisa katseensa vain kohtasi pastorin silmäilyä, sitte saattoi hän hänet äidin luo ja jätti heidät kahden kesken. Ja kun hän tunnin kuluttua palasi, tulvivat tuon surevan äidin tähän saakka kuivista silmistä kyynelet ensi kertaa kuolemantapauksen jälkeen. Anna kiersi kätensä hänen ympärilleen:
Jorma katseli tarkasti Panua tätä kertoessaan, mutta Panu katsoi poispäin ja murti mustaa haventa. Reidan poika! virkkoi Jorma merkitsevästi ja lisäsi: uhkasivat takaisin tullakseen! Mutta Panu kulki mietteissään sen päivää ja toisen, ja nähtiin hänen arpaa kysyvän ja yhtä mittaa vuorelle hiihtävän. Jo kypsyivät hänessä mietteensä päätökseksi.
Hän sanoi Jussille merkitsevästi: »Ethän sinä Hyväriseen viitsi ajattaa kuormaasi?» Jussi raapi hetken aikaa korvallistaan ja sanoi sitten: »En... Mutta puhu sinä nyt siitä ... niinkuin sinä tiedät ... siitä 'tamman asiasta', ja sotke se koko roska!» Antti lähti nousemaan taloon, mutta kujasten suussa alkoi loppua rohkeus. Hän pelkäsi, että Hyvärisessä syyttävät häntä koko jutusta.
Istuttiin siis Kanttilan salissa, rouva itse keinussaan, jonka hän poikkeuksetta tarjosi toisten istuttavaksi, mutta jonka toiset poikkeuksetta hänelle »luovuttivat», vieraat sohvassa ja nojatuoleissa ja, jos seura oli suurempi, puutuoleilla. Ja niin alkoi puhelu. Tavallisesti alkoi se niin, että rouva Canth merkitsevästi kysyi toisesta toiseen katsellen: N-n-no?
Rahtilaiset asettuivat paikoilleen, kaikki istuen mikä missäkin kyynäspäät polviin nojaten, ja alkoivat imeksiä piippujaan hyvin merkitsevästi, ja uhkaavan rauhallista oli kaikki. Antti näki akkunasta kuormaston, ja kun Kenonen oli hänen vaatteissansa, arvasi hän jo asian lopunkin.
Samassa sävähti Aarnion mieleen että hän olisi nuo kasvot ja silmät ennenkin nähnyt, mutta missä? Kenties kauvan, kauvan aikaa sitten. Ja lieneepä tuokin tuntenut hänet, kun niin merkitsevästi katsoi, ihan kun olisi tahtonut sydämeen tunkeutua? Näin jäi tuon naisen kuva mieleensä, eikä se sieltä karkkounut, vaikka kuinka olisikin tahtonut keskusteluun syventyä.