Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Niinpä tiesivät trengit pakista, että kolme merimiestä iltapuoleen päivää oli tullut Rytilään, ja trengeistä oli kumma, ettei kukaan ollut nähnyt niiden lähtevän pois hovista. Tuota kumminkaan ei ihmetelty, sillä olivathan merimiehet voineet lähteä kenenkään huomaamatta. Kello oli likimäärin 8 kun vihdoin odotetut vieraat tulivat.
Tultuaan vähän matkan päähän Scyllasta kuuli Vanloo sen kannelta huiman iloisia huilunsäveliä. Toinen luutnantti se kaiketi nyt käytteli samaa soitinta, jolla hän vast'ikään oli sävähdyttänyt huutavaa merimiestä päähän. No, miltä näytti, kapteeni? kysyi Sigurd, kun Vanloo palasi Algernon Sidneyhyn; vastustajanne ei ole niinkään halveksittava, vai kuinka?
"Liborius, myöskin tuo Elshöft tulee kerran edesvastauksen alaiseksi, jos kohta meidän maalliset tuomarimme eivät voi häntä rangaista! Nyt, Jumalan huomaan, ystävä! Lähettäkäät vaan nuot kapineet vielä tänään laivaan, sillä huomenna aivan varhain lähdemme ankkurista!" "Onnea ja menestystä matkoillenne, katteini!" vastasi asian-ajaja, ystävällisesti tätä kunnollista merimiestä kätellen.
Nenäliina kostutettiin pullon nesteellä, pidettiin nukkuvan nenän edessä vähän aikaa ja sitten laskettiin hiljaa kasvoille, ja sen jälkeen ei ollut nukkuvasta mitään pelkoa pitkiin aikoihin. Niin oli runnari monta merimiestä pettänyt.
En enään uskaltanut Susannaan katsoa, jotten häneenkin saattaisi mustaa merkkiä, enkä voinut olla tarkastamatta lattiaa jalkojen alla nähdäkseni, oliko ehkä siihenkin jäänyt mustia jälkiä. Ajattelin merimiestä, joka Vaagenin kirkossa oli lumonnut papin tyttären ja jonka omatunto oli pakottanut lähtemään kirkosta papin lukiessa siunausta, kun sitä vastoin minä olin tuomittu jäämään paikoilleni.
Mahdotointahan oli ollut laivaa hallita, kun kaikki laiva-väki makasi sairassa! Ankkuri-vitjat olivat ehkä pettäneet, ja laivaa oli tuuli ajanut pitkin rantoja, tiesi mille karille! Eikä aikaakaan, niin toteutui tämä aavistus. Puolen päivän aikana saapui kaupunkiin kaksi merimiestä ja Konkordia-laivan kapteeni itse, ja pian oli kertomus haaksirikosta levinnyt.
Joku pienempi rataa koneessa oli lentänyt rikki ja vintturi antanut perään kettinkien hirmuiselle vetovoimalle. Miehet paiskattiin selkäpiilleen ja saivat kovia kolauksia päähän tahi rintaan. Katkenneista seisingeistään pääsneet tangot kieppusivat vikevästi ympärinsä ja tappoivat neljä merimiestä sekä haavoittivat tusinan toisia.
En ole taivaan tähti, yön tulitorni vaan, Majakka Hankoniemen rannikolla; Ma johdan merimiestä, kun päivä jättää maan Ja vaarat väijyy salakalliolla. Pimeenä, kirkkahana valoni vaihtelee, Ja merimies sen näkee ja iloll' aattelee: »Se mahtaa Hankoniemen silmä olla.»
"Prikillä on, paitsi perämiestä, yhdeksän merimiestä, yksi palvelia ja yksi kajuuttavahti; niinmuodoin majorin ja hänen tytärtensä kanssa viisitoista henkeä." "Majori? mikä majori?" "Ah, minä olen unhoittanut sanoa teille, että priki on majori Hortonin." "Majori Horton? Ja hänen tyttärensä ovat myös laivalla? Mikä ihmeellinen yhteensattuminen! Ne heittiöt eivät kyllä liene pahoin kohdelleet heitä.
Hän koppasi merimiestä niskasta ja heitti ennenkuin toinen osasi tällaista temppua odottaakaan, hänet alas portailta. Semmoista kohtelua ei vaasalainen matruusi toki voinut sietää. Tuskin oli kaatunut uros jälleen päässyt jaloilleen, kun hän vihapäissään hyökkäsi takaisin portaille, ja samalla tarttui toinen Ahdin poika Bertelsköldiä kaulukseen. Ruori tiukasti alatuuleen! huusi merimies.
Päivän Sana
Muut Etsivät