Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Nämä ovat viimeiset sanani ja nyt minä lähden. Aivan masentuneena kuunteli Anna Liisa tätä ankaraa syytöstä ja vielä isänsä ovessa mennessä sopersi hän sille rukouksen sanoja, mutta ei se kuunnellut enää. Hän juoksi vielä akkunasta katsomaan, onko isän uhkaus aivan totta, ja kyllä siinä ei näkynyt olevan epäilemistä.
Eräs nuorimies siwiliwaatteissa juoksi linnan pihan yli, Ernestin mennessä toiselle puolelle pihaa. Ernest luuli tunteneensa nuorukaisen muodon, tahtoi katsoa sen silmiin, mutta se käänsi silloin näkönsä toisanne päin ja häwisi tulen ja sawun sekaan. "Kummallista", sanoi Ernest itsekseen, "hänen kokonsa ja wartalonsa, waan woisiko hänellä olla sellaista rohkeutta!"
Minä teetän tänä talvena Aliinalle Kajaanissa muokatuista nahkoista verka-päällisen harviais-turkin. Kovinpa rikkaasti nyt mennään, sanoi emäntä vähän ivallisesti. Mikä on mennessä, kehui Auvinen herttaisesti nauraen. Sinullekin minä teetän uuden hyvän turkin. Sitä vailla. Minä tulen vielä monta vuotta toimeen entisellä, on se niin hyvä. Eipä siinä ole verkapäällistä.
Se sudenpyynti päättyi siis onnellisesti, mutta pojat päättivät, etteivät toiste vie koiraa ulos ottamatta pyssyjä mukaansa. Jouluun mennessä Pekanhuhdan metsästäjät olivat rannaneet monta sutta, ja heillä oli jo hyvä joukko metsäneläinten nahkoja.
Mutta mitä sanoisivat toiset, jos tietäisivät, että hän on ottanut jumalanmarjat? Eipä toki kukaan tiennyt, että hän on ne ottanut. Mutta näkeväthän tytöt, että kuoppa on ihan tyhjä! Hän sanoo, että Kalle on ne käynyt ottamassa, Kalle on ne varastanut! Seuraavana aamuna marjaan mennessä Ulla kulki kiireesti kiven ohi ja koetti sanoa toisille, että katsotaan palatessa.
Kaikki oli laitettu valmiiksi, ei ollut enää mitään toimittamista, vasta parin tunnin kuluttua tulee laiva, ja yht'äkkiä ei hän tiennyt, mihin hän sitä ennen ryhtyisi. Mutta onhan hänellä tuo tavallinen jokapäiväinen retkensä tähän aikaan vuorokaudesta. Kuinka monta kertaa hän onkaan sen tehnyt! Rakennuksen päädyn ympäri, jonne mennessä portti narahti joka kerta niin aivan samalla tavalla.
Matkustajan majapaikka oli eräässä talossa aiwan rautatien lähellä. Sinne riensi hän, mutta hänen sydämensä oli nyt paljon keweämpi kuin kirkkoon mennessä. Hän oli siellä saanut kuulla lohdutuksen ja armon sanoja. Nämä wuotiwat niinkuin lääkitsewä ja wirwoittawa hunaja hänen haawoitettuun sydämeensä ja hän löysi lewon sielullensa, semmoisen lewon, jota koko maailma ei olisi woinut hänelle antaa.
Hän silmäili kirjaansa, jota hän aamulla oli lukenut, laski sen kiinni, otti sarkatakin yllensä ja meni. «Meneekö herra maisteri kirkkoon?« kysyi majuri Johanneksen mennessä puutarhan ohitse. «Menen«, vastasi Johannes. Nyt tervehti hän Mariaa nostaen lakkiansa. «Ihmeellinen ihminen!« sanoi majuri ja silmäili menevää. «Hän on onneton!« sanoi Maria suruisesti. Vaan Johannes kulki kirkkoon.
Eivät tunteneet edes heitä, että joskus maailmassa olisivat voineet heille kiitollisuuttaan osoittaa. Aikaa voittaen heidän pelkonsa asettui ja he uskalsivat vähin erin ruveta toivomaan, ettei koko jutusta sen enempää tulisikaan. Woldemaria ei Hanna syksyn kuluessa tavannut paljon muuta kuin sen, minkä kadulla näki. Kouluun mennessä ja koulusta palatessa hän usein sattui tulemaan vastaan.
Nyt oli olemassa työnväenyhdistyksiä, joissa keskustellaan valtiollisista asioista ja pidetään puheita vapaudesta ja yhdenvertaisuudesta, eikä pikku tytöt enää niiaile niin kauniisti hienoille rouville, vaan näyttävät heille kieltä, heidän ohitse mennessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät