United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
"No mene sitten, totuuden sankari! Lapsettaa sitä vielä, mutta hyvän miehen alku hän on!" Niine mietteineen aukasi vanttera herra lasisen oven ja puhkaen sisään työntyi Rillojansa korjaillen ja keppiänsä heiluttaen Yrjö matkaansa jatkoi ja ruotsalaisen teatterin kohdalta Ylioppilastalolle poikkesi "Tilskuerenia" tai "Framåt'ia" lukemaan. "Oli se koko olemus, tuo Lullekin!
TOPIAS. Sano: Eskon haamu, hänen ennuksensa. Ilman hattua ja toista kenkää! Kuka olet, mies? ESKO. Esko. TOPIAS. Oletko lihaa, luuta ja verta? Tule, että saan sinua tunnustaa, ennen en usko sinua Eskoksi. Tule! SEPETEUS. Tee niinkuin isäs käskee. Jaa, me olemme nyt eroitetut. Mene mene, ja elköön sinä ilmoisna ikänä silmäni sinua nähkö enään! Mene! SEPETEUS. Te'e niinkuin isäs käskee.
Sitte tultua tupahan Ovensuuhun seisotame, Ovensuuhun, orren alle, Kattilan pitotiloille, Koriat kotoiset naiset Ei tulla likistämähän, Käyä kättä antamahan. Koria minä itseki, En mene likistämähän, Käy en kättä antamahan. Pistän kättä hiilokselle, Hiilet kylmät hiiloksessa, Pistän kättä kiukoalle, Kivet kylmät kiukoassa.
Sinne voit jonkun tekosyyn nojalla lähteä. Siellä kohtaan, elävänä tai kuolevana, sinut Silenuksen kuvapatsaan kohdalla, puutarhaa ympäröivässä tiheikössä, ja minä itse johdan sinut noidan luo. Me odotamme siksi, kunnes paimenten vuohet iltatähden mukana ovat kotiinsa palanneet, kunnes hämärä meidät verhoo eivätkä askelemme kuulu. Mene nyt kotiin äläkä pelkää!
"Tuota ... niin, en minä mene, ja niinhän me päätimmekin. Entäs sinä?" "Jaa niin, minäkö?" "Niin, sinä." "En minäkään mene, muistanhan minäkin päätöksemme." Kumpikin tunsi sanomattoman helpoituksen: nythän sopii kainostumatta tehdä mieliksi musta- tai sinisilmäiselle, joka sanoo: "kultaseni" tahi huokaa: ah!
»Oh, tunnoton tuhlari! Mikä avokätisyys mikä ylellisyys olen häviön partaalla! Mutta mene, kiiruhda! Ole tarkka! maistele! valmista! voita itsesi!
Antero, se sama, jota ne ennen aina sanoivat räätäliksi sentähden, että minä hyvällä ja pahalla koetin häntä saada pysymään räätälin opissa, sillä...» »Mene lemmon tuuttiin räätälinesi! Mene tiehesi, akka!» Iikka pani rukoilevaisesti kätensä ristiin. »Voi älkää, teidän armonne, armahtakaa minua!
Mutta minä sanon teille nyt, niin kovia, ankaria ja säälimättömiä kuin olettekin, sanon teille nyt, etten enää mene sinne tai jos minut sinne pakotetaan, niin turvaudun pretoriin. Olen sen sanonut. Kuulkaa minua, jumalat, minä vannon sen!» Stratoniken silmät hehkuivat tulena.
Puhuessaan oli hän auttanut Klettermaier'in ylös ja taluttanut häntä vajaan: Mene sisään Klettermaier ja levähdä käski hän. Minä tahdon sen! Klettermaier totteli, hän tunsi että Wappu tällä hetkellä oli hallitsija.
Siellä on suuri, syvä lähde ja sen vesi on niin kirkasta, että näkee pohjaan asti. Siitä lähtee maanalainen puro, joka vie lampiin ja lampi laskee jokeen ja joki järveen. Siinä voisi olla kalojakin, onko siinä kaloja? Onhan siinä kaloja. Mitä kaloja? "Ruutanoita." "Minkälaisia kaloja ne on, saako niitä ongella?" "Elä mene liian lähelle, sen reunat saattavat pettää. Solahdat maan sisään."