United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja Jumala tehköön tämän meidän kotimme niin valoisaksi ja lämpimäksi, että jo se todistaisi meidän sydämemme halun olevan kuulua Herran, meidän Jumalamme, ystäväpiiriin."
Jumala vitsoo häntä, vaan hän ei ymmärrä, napisee vastaan ja on jäykkä, kauhean jäykkä ja paatunut. Ilkkui vain aivan kuin olisi tahtonut nauraa Jumalalle vasten silmiä, kun Hän vitsoi häntä. Mutta kyllä taipuu vielä, Jumala näkyy valinneen hänet itselleen... Valaise, Jumala, hänen mielensä pian ymmärtämään Sinun hyvyyttäsi, valaise meidän kaikkein...
Eräs venäläinen kauppamatkustaja, joka oli kuullut meidän pienen kaupanhieromisemme, tahtoi tunkeutua väliin ja tarjosi hänelle muutamaa kopeekka enemmän. Ylenkatseellisella silmäyksellä karkoitti hän venäläisen ja antoi minulle rahan sovitusta summasta.
OLUVINEN. Liisa! mailma on niin iso, niin pitkä ja leviä, ettei meidän molempien ajatukset sadassa vuodessa saisi jokapaikkaa käynneksi, jos jäniksinä juoksentelisivat; ja sinä kysyt, mihin. Liisa! me menemme nyt kaupunkiin ja tulemme valloiksi. LIISA. Mitä? Millä me siellä elämme? OLUVINEN. Millä? Näetsen me panemme nyt kaikki koko taloutemme rekeen ja kaupungissa myömme ne kaikki rahoiksi.
Ja Muurainsaareen soutamahan lähtiin, Siell' oikein paljo muuraimia nähtiin, Ja mielin määrin näitä herkkujans' Nyt ahmaeli Mimmi sekä Frans. Jo vihdoin lapset saivat kylläisiksi. Nyt mennään kotiin. Mennään! Mutta miksi Ei mentäis tuohon likisaarehen, Se ruusuist' onpi aivan punainen! Ah, pian saareen juoksis meidän vene! Viivymme kauan, emme sinne mene! No hetkiseks vain, pikimmältähän!
Saarelle meidän tulla täytyi, mitä meille siellä sitten kohdata mahtaisikin. Puhuin minä sitten tästä asiasta Margareetalle, ja oli hänellä myös sama toivo kuin minullakin, että hän minun lailliseksi vaimokseni tulisi, kuin meidän nyt kaikista ihmisistä eroaman piti, täällä ehkä yhdessä kuolemaan menemään.
Kaiketi he tulivat sääliväisyydestä tahi toivoen löytävänsä meidän joukossa jonkun ystävän tai armaan sukulaisen.
Yhdessä meidän kanssamme pääsi eräs ranskalainen seurue palatsiin, jonka kokonaisuudessaan meille näytteli muuan palvelija. Korkeita saleja runsaasti koristelluin pylväsrivein, jotka olivat kullatut ja joihin kalliita kiviä oli kiinnitetty siinä kuva mikä on muistiin jäänyt käynnistäni palatsissa.
"Antakaahan meidän pitää ainakin Maurice täällä", sanoi Mathieu. "Nyt on Reinekin täällä, kaikki kuusi saavat leikkiä keskenään, ja minä saatan pojan kotiin, kun lapset ovat saaneet vähän virvoituksekseen." Maurice oli taas kätkeytynyt äitinsä taakse.
Jos joskus suurempi hätä tulikin päälle, teimme työtä sitä ahkerammin ja olimme sitä säästävämmät. Jumala siunasi meitä niin, että tulimme aina useamman lapsen isäksi ja äitiksi; niitä nykyään on meillä viisi poikaa ja neljä tytärtä. Mutta paljolta ne eivät ole koskaan meidän mielestämme tuntuneet, vaikka monikin ajattelematon on niitä paljostunut.