Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Mehän istumme tässä niin mukavasti kuin omissa tuvissamme, ja olemmehan me ainakin kuivalla maalla. Ja te, pojat, pidelkää lujasti penkistä kiinni älkääkä töllöttäkö siinä suut auki niinkuin odottaisitte paistettujen kyyhkysten lentävän suihinne! Painakaa hatut lujasti päähän!» Hän tuuppasi poikaansa kylkeen.
Mitä, mitä? MATLENA. Joko nyt viimeinkin selviätte unestanne? ANTTI. Ku-ku-kuka se on? MATLENA. Minä, Matlena. Ettekö enää tunne? ANTTI. Jaha! Jaa, Matlena. Niin, niin, jo minä. Mehän olemme matkalla. MATLENA. Oletteko nyt ihan valveilla? Ymmärrättekö, mitä puhun? ANTTI. Kyllä. Puhukaa vaan. MATLENA. Jaara hoippuroitteli tässä äsken niin sairaana, että hourasi.
SIIRI. Oo, minä vain ihmettelen, onko lainkaan olemassa vaimoa, olkoon kuinka turhamielinen, kuinka lapsellinen tahansa, joka ei pane puolisonsa luottamusta kaiken muun yläpuolelle. Mutta mehän kokonaan unohdamme Agneksen! TUURE. Kas tässä kirje sinulle, pikku moraalisaarnaaja. Ehkä se selittää asian. SIIRI. Avaa se siis. Mitä minä näen!
Olihan hän aina kesällä niin kovin vaatimaton ja ystävällinen, erittäinkin sinua kohtaan. Niin, se oli siellä maalla kesän aikana. Täällä kaupungissa hänellä on niin paljon muita ja hienompia tuttavia, ettei hän meitä muistakaan, minä kerran näin hänet kävelevän erään hyvin hienon upseerin kanssa. Niin, nehän ovat olevinaan niin hienoa väkeä, nuo sotaherrat, ja mehän olemme vaan porvarikansaa.
Rakas Viktor tanssi kotiljongi minun tai jonkun muun kanssa, mutta ei hänen. VIKTOR. Sylvi, pikkuinen, ei se käy laatuun, kun me jo sovimme siitä. SYLVI. Mutta mehän olimme sopineet siitä vielä ennemmin. VIKTOR. Ole nyt järkevä, rakas Sylvi, meidän täytyy kumminkin mukaantua kohtaloomme. Ei auta potkia tutkainta vastaan. SYLVI. Ei kukaan ihminen voi estää meitä tanssimasta yhdessä.
Kun matka oli jo joutunut enempään kuin puoleen, niin eräs akka niistä soutaja-akoista muistutti: "Mehän kohta tulemme pappilaan. Mihinkäs meidän venhe jää?" "Ai, tosiaankin", heräsi rovastinna sanomaan. "Olemmeko niin pitkältä kulkeneet?" "Enemmässä kuin puolimatkassa olemme", toisti Kaisa. "Mutta minä todellakin menen tätä tietä kotiin, että näen koko matkan.
"Jollette palaa takaisin, niin täytyy teidän tapella meidän kanssamme." "Ei, älkää ajatelko sitä; mehän olemme ystäviänne." "Me emme tahdo teitä ystäviksemme; me syömme teidät suuhumme!"
Syrjäsilmällä katsahti hän Viion leskeen ja jäi katsomaan sitten kallellapäin ja jonkun aikaa mietittyään virkkoi: »Viioska, mehän ollaan kohta vähän niinkuin sukua: merimiehen akkoja molemmat. Viioska ja Tepposka! No sen päälle me vähän tanssitaan. Hei tytöt, katsokaa!
Hänen ystävättärensä huomasivat tässä todistuksen siitä, että heidän viisaat neuvonsa olivat vaikuttaneet hyvää Liina sisaressa, eikä kumma, sillä mehän olemme hyvin taipuisia uskomaan omalla vaikutuksellamme olevan valtaa ja tehokkuutta.
SYLVI. Minä en kuullut. KARIN. Etkö kuullut? Sepä kummallista. Mehän soitimme kuin hurjat. SYLVI. Niin mutta minä nukuin. KARIN. No sittenpä sen voi käsittää. Olit ehkä väsyksissä eilisen tanssin jälkeen ja nukuit sentähden raskaasti. ELIN. En minäkään tahtonut jaksaa nousta ylös tänä aamuna. Mamman täytyi vähän päästä tulla minua pudistelemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät