Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Ja nyt olemme jo päässeet portille takaisin, ja koska Te, korkeat herrat, jo olette nähneet kaikki, mikä katsomista ansaitsee, niin lienee Teillä nyt kiire päästä pois tästä likaisesta Juutalaiskaupungista. Kello lyökin jo kuutta! Se on se aika, jolloin Juutalaiskaupungin portit suljetaan. "Hyvä on, pieni Mayer Anshelm", sanoi paroni ja puheli hetkisen prinssin kanssa.
"He voivat minut tappaa", sanoi Mayer Anshelm tyynesti, "mutta he eivät voi pakoittaa minua tunnustamaan, mitä en tiedä". Upseeri viittasi, ja muutamia sotamiehiä astui huoneesen. "Vartioitkaa kaikkia ovia", käski hän, "tutkikaa kaikki huoneet tarkasti ylisestä alkaen kellarikerrokseen saakka, älkää päästäkö ketään talosta ulos, ja missä vastusta tehdään, siinä käyttäkää aseitanne. Menkää!
"Tahdon aina olla sinun sisaresi, Mayer Anshelm. Mutta sano nyt, mikä erinomainen asia sinulla oli kerrottavana, jonka johdosta tahdoit meidän, isän ja minun, neuvoa kysyä." "Niin, kerropa meille, miksi tänään olet tullut tuntia aikaisemmin konttorista", sanoi vanhus. "Eihän tuo rikas Nathanson liene vaan tullut vararikkoon?"
"Armollinen Herra, jos Teidän Korkeutenne suvaitsette, pöytä on katettu", lausui Mayer Anshelm hymyillen ja lykkäsi pöydän vieraan eteen. Tämä joi nopeasti lasillisen viiniä ja söi muutamia paloja. Mayer Anshelm seisoi häntä vastapäätä ja katsoi miettien hänen silmiinsä ja kalpeihin kasvoihinsa.
Mitenkä hän on meitä herjannut, Mayer Anshelm?" kysyivät, kirkuivat ja nauroivat he sekaisin ja tarkastivat samalla säihkyvin silmin tuota vaaleaveristä, sinisilmäistä prinssiä, joka hämillänsä ja peloissansa vetäytyi opettajansa taakse. "Hän on sanonut", huusi poika, "että me Juutalaiset "
Mayer Anshelm ei mitään vastannut, hän syöksi ulos huoneesta, huusi vaimonsa luokseen, sipisi jotain hänen korvaansa, ja sitten puuhasivat he molemmat sekä keittiössä että kellarissa. Mayer Anshelm kantoi itse, kuin jos hän olisi ollut tuon vieraan herran palvelija, ruoat ja ruoka-astiat omaan huoneeseensa ja kattoi pöydän vieraallensa, joka yhä nojatuolissa istui unenhorroksiin vaipuneena.
Mutta prinssin hovimestarin käsi laskeutui silloin äkkiä Mayer Anshelmin olkapäälle, josta poika niin kummastui, että hän paikalla pysähtyi. "Mitä?" kysyi hän, "eikö teitä peloita koskettaa likaista Juutalaispoikaa. Te laskette ylhäisen valkean kätenne minun olkapäälleni, ettekö pelkää siitä saastuvanne?" "Hiljaa, poikani", sanoi prinssin hovimestari.
"Ummelleen kymmenvuotias, herra paroni, sillä minä olen syntynyt vuonna 1743". "Sehän on minun syntymävuoteni!" huudahti prinssi vilkkaasti. "Pyydän anteeksi, että olen rohjennut syntyä samalla vuodella kuin herra prinssi", lausui pieni Mayer Anshelm ivallisella alamaisuudella.
Juutalaiskaupungissa eivät nämä kaksitoista vuotta olleet mitään muuta muutosta tehneet kuin vanhentaneet sen asukkaita. Mayer Anshelm oli nyt pulska kaksikolmatta vuotias nuorukainen, pienestä Gudulasta oli tullut kahdeksantoista vuotias soreavartaloinen, ihanamuotoinen neitonen.
Mayer Anshelm, onko minun siitä sinua muistutettava, että sinä olet tuon rikkaan Veilchen Rahelin sulhanen, joka sinua niin innokkaasti rakastaa, että tahtoo sinun kanssasi jakaa elämänsä ja omaisuutensa? Onko minun myös siitä muistutettava, että sinä enää et voi kellenkään antaa sydäntäsi, kun se kerran on Veilchenille lahjoitettu?
Päivän Sana
Muut Etsivät