Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Nämä sanat kuullessaan Mattu vuodatti runsaita kyyneliä ja huudahti: "Mennään kotiin! Isä ja Heikki tahtovat nähdä teidät!" Palaamme takaisin kertomuksemme siihen kohtaan, jolloin jätimme Yrjänän rakentamaan turvemökkiä. Vasta sitten kun ruotsalainen tilallinen Matti oli lähtenyt pois, kävi hidasaatteisille suomalaisille selväksi, kuinka huolehtivaa myötätuntoa tuo ystävä oli heille osoittanut.
Katsotaan, ovatko ne rosvot löytäneet säilöpaikkamme!" lisäsi hän ja poistui hetkiseksi. "Eivät ole, ole huoleti Mattu! Ne sammakot eivät ole löytäneet meidän kuivattuja lihojamme eivätkä rakennusseteliä. Onnettomuus ei ole niin suuri kuin miltä se näyttää. Nämä ovat laihoja maita; minä lähden täältä mielelläni."
Uudisasukkaiden tulevaisuus näytti valoisalta, ja elettiin tyynessä rauhassa. Miehet kävivät metsällä, ja Mattu oli usein päivät pitkät yksin lasten kanssa turvemökissä. Talvi tuli ankara, lunta karttui paljon ja miesten täytyi pysytellä kotosalla. He olivat kyllä terveitä, mutta lasten tila sai heidät levottomiksi. Näissä oli jo kauan ollut yskä, ja nyt ne alkoivat valitella ja kuihtua.
Sen nähdessään kavahtivat sekä Yrjänä että Mattu joutuin pystyyn. Heikki, joka näki heidän levottomuutensa, nosti kätensä, viittasi ja käski heidän olla huoleti. "Se on vain vähäinen pintahaava; ei tullut sisäpuolelle sanottavaa vammaa; kyllä tämä pian paranee. Antakaa minulle vettä!" "No istuuduhan nyt, Heikki! minä tahdon katsoa haavaasi", sanoi Mattu.
Mattu ei puhunut sen enempää, mutta veti suuren ristin sekä tuvan oven että navetan oven kamanaan. Se oli vanha taattu suojeluskeino noidannuolilta. Tuli taas talvi ja sen mukana pakkanen ja lunta maahan, niin että otusten jäljet näkyivät. Nuoret metsämiehet olivat alati metsästämässä, mutta syötävää metsänriistaa oli niukalti.
Tuvan seinistä oli jäljellä vain muutamia loimuavia kekäleitä, ja tulenliekki nuoleksi vielä viimeisiä rukiinorsia halmeessa. He näkivät ja tunsivat, että nyt oltiin kodittomina ja koko vuodentulo oli hävitetty. Mattu väänteli käsiään, Yrjänä vapisi hillitystä vihasta. "Katso", sanoi hän, "tuossa ne konnat ovat pilkkoneet sytykkeitä polttaakseen köyhän suomalaisraukan viljahalmeen!
"Mattu", sanoi Yrjänä hiljaa, "koetapas meidän kävellessämme kiinnittää tulisoihtu paareihin, mene sitten minun taakseni ja tartu paarien aisoihin, niin että huomaamatta voit astua minun sijaani kantajaksi." Mattu teki työtä käskettyä ja kun Yrjänä tunsi, että Mattu oli saanut vakavasti kiinni paarien aisoista, niin hän aivan hiljaa kyykistyi maahan samalla kuin Mattu astui hänen ohitsensa.
"Täti, onko siellä paljon karhujakin?" kysyi Pekka innostuneena. "Kuuluuhan niitäkin olevan, mutta ne ovat vaarallisia." "Ohoh!" arveli Pekka; "jahka Antti ja minä saamme pyssyt, niin saattepa nähdä." "Niin, kunhan kykenette sellaiset itsellenne hankkimaan, mutta siihen kyllä taitaa kulua aikaa", tuumiskeli Mattu. "
Kaikki olivat hyvillään, ja Heikki riensi noutamaan, mitä metsämiehet eivät olleet jaksaneet tuoda hirvenvasikan lihoista. Sinä iltana sai jokainen syödä kylläkseen ja enemmänkin, ja lapset saivat maata tiheäkarvaisella hirventaljalla. Tyytyväisyys oli yleinen, ja Mattu kehuskeli poikain reippautta.
Nyt viimeinkin kohosi Yrjänän pyssy poskelle, mutta Mattu painoi sen alas. "
Päivän Sana
Muut Etsivät