Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Onko teillä mitään Emélie Carlén'ilta?" Ylioppilas otti askeleen taaksepäin ja katseli kauan aikaa Ainoa. "Luetteko Emélie Carlén'in teoksia?" kysyi hän hämmästyneenä. "Miksi en niitä lukisi?" vastasi Aino koettaen salata punastumistaan. "Mathilda sanoi, että ne olivat hyviä kirjoja." "Niinhän se varmaankin on, Paul de Kock kirjoittaa myös hyviä romaaneja, eikö niin? Eikö Mathilda sitäkin sanonut?
Nähdessään kaikkia noita vanhoja muistoja, tuntui hänestä, ikäänkuin olisi hän ollut jossain vanhassa kirkossa. Hän kulki ääneti, katsellen vaan ympärilleen, mutta Mathilda kaakotti kuin kana, seuraten ylioppilasta, joka näytti heille jokaisen paikan, aina keittiöstä kellariin asti. Vihdoinkin pysähtyivät he vierashuoneesen ja ylioppilas käski heidän istua.
Hän oli kiihoitettu kirjeestä, jonka oli saanut, hänen kynänsä liikkui nopeasti, ja sanat tulivat kuin itsestään. Kirjeen sisältö oli seuraava: "Rakas Mathilda! Et voi uskoa kuinka hyvää kirjeesi teki minulle. Minä olin niin surullinen ja alakuloinen, en itsekään oikein tiedä siihen syytä, minä halusin lohduttavia sanoja ja silloin sain kirjeesi.
"No, mitä pidätte talostani?" kysyi hän. "Kyllähän talonne on jokseenkin kaunis", vastasi Mathilda, "mutta jotain täältä puuttuu." "Ja mitä se on?" "Menkää naimisiin." "Vai niinkö arvelette?" vastasi ylioppilas. "Minkätähden olisi se niin tarpeellista?"
Miksikä minun pitäisi hävetä? Voitko kieltää mielelläsi tahtovasi olla hänen vaimonansa?" "Mathilda, jos sinä" Aino ei saanut enempää sanoneeksi, sillä samassa tuli ylioppilas, puettuna uuteen nuttuun ja hänen jälessään kulki vanha palvelia, kantaen tarjottimella viiniä, marjahilloa ja hienoja leivoksia.
"Mutta luutnantti ei huoli siitä, vaan menee minne häntä vaan pyydetään, ja häntä pyydetään jokaiseen kestiin." Mathilda pysähti hetkeksi puheensa, sillä Aino nykäsi häntä toistamiseen hameesta. "Mitä tahdot?" kysyi hän ja jatkoi sitten, kääntyen ylioppilaasen: "Niin, olisittepa vaan nähnyt, kuinka hän koetti mielistellä Ainoa."
Neiti Mathilda ei ole saanut lukea muita romaaneja kuin Bremer'in kirjoittamia ja ne on majuri itse hänelle antanut joululahjaksi. Kummellund. Onko niissä rakkaudesta. Rosennase. On, on, mutta kaikkein puhtaimmasta ja syvimmästä rakkaudesta. Kummellund. No, siinä ollaan! Päättyvätkö ne avioliittoihin sitte? Rosennase. No kuinkas muuten! Miten niiden sitte pitäisi päättyä, ellei avioliittoon.
"Mutta sinä vaan olet itsepäinen, Aino, ei se ole mitään muuta", sanoi Mathilda, "kas niin, nyt minä menen." Aino seisoi siinä vielä epäröiden, ylioppilas astui hänen luoksensa. "Harvoin olen pyytänyt teiltä jotain", sanoi hän totisesti. "Nyt pyydän että tänään seuraatte minua." "Mutta käypikö se laatuun?"
Aino kyllä sanoi, että se olisi sopimatonta nuorille neitosille, mutta kun Mathilda oli saanut sen päähänsä, ei hän niin vähällä siitä tuumastaan luopunut, vaan kiusasi Ainoa, siksi kuin he molemmat kerran iltapäivällä astuivat kapteenin taloon vievää tietä pitkin. Aino ei ollut varmaan luvannut tulla sisään, mutta saisivathan he astua vähän matkaan sinne päin, kenties tapaisivat hänet tiellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät