Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Nehljudof tunsi Maslennikofin jo sotapalveluksestaan saakka, Maslennikof oli ollut silloin rykmentin rahastonhoitajana. Hän oli ollut mitä hyväluontoisin, mitä virka-intoisin upseeri, joka ei tiennyt eikä tahtonut tietää mistään muusta koko maailmassa kuin rykmentistä ja keisarillisesta perheestä.
Sitä parempi, minä otan tuonkin, kuului toiselta puolelta leikkisä miesääni, johon yhtä leikkisästi nauraen vastasi nainen, tahtomatta antaa jotakin toiselle. Ei, ei mistään hinnasta, puhui naisääni. Niinpä siis minä teen kaikki, toisti Maslennikof sammuttaen paperossinsa valkoisella kädellään, jossa kimalteli turkoosikivi, nyt lähtekäämme naisten luo.
Vai niin, Fanarinin! sanoi Maslennikof rypistäen silmäkulmiansa ja muistellen kuinka viime vuonna tämä sama Fanarin kuulusteli häntä todistajana oikeuden edessä ja mitä suurimmalla kohteliaisuudella puolen tunnin aikana nauratti yleisöä hänen kustannuksellaan. En kehoittaisi sinua olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan. Fanarin est un homme taré.
Yksi naisääni puhui: jamais, jamais je ne croirai, ja toisesta päästä kuului miesääni, joka jotakin kertoi ja toistamistaan toisti: la comtesse Voronzoff ja Victor Apraksine. Kolmannelta haaralta kuului puhe ja nauru yhtenä porinana. Maslennikof kuulosteli mitä vierashuoneessa tapahtui yhtaikaa kuunnellen myöskin Nehljudofia. Minun olisi taas puhuttava siitä naisesta.
No, äläs nyt toki, hän ei anna minulle anteeksi sitä, puhui Maslennikof saattaen entistä toveriansa rappusten ensimäiseen käänteeseen asti, jonne hän tavallisesti saattoi ihmisiä, jotka eivät olleet ensiluokan ylhäisiä, vaan vasta toisen, ja joihin hän luki Nehljudofin. Ei, no tekisit nyt hyvin ja tulisit vaikka hetkeksi.
Ja vielä olisi minulla yksi pyyntö sinulle, sanoi Nehljudof vastaamatta hänelle. Hyvin kauvan sitten minä tunsin erään tytön opettajattaren hän on hyvin surkuteltava olento ja niinikään nyt linnassa, mutta haluaisi tavata minua. Voisitko sinä antaa minulle luvan päästä hänenkin puheilleen? Maslennikof kallisti vähän päätänsä ja kävi miettiväiseksi. Onko hän valtiollinen? Niin on minulle sanottu.
Se asia kuuluu yleiselle syyttäjälle, keskeytti Maslennikof harmistuneena Nehljudofin. Sinä aina sanot: »nopea ja oikeudenmukainen tuomioistuimemme». Syyttäjän apulaisen tehtävä on käydä vankilassa tarkastamassa kärsivätkö vangit rangaistusta lainmukaisesti. Mutta sen sijaan he vaan pelaavat skruuviansa.
Asiasta voimme puhua sitten, teen kaikki mitä tahdot, sanoi Maslennikof kulkiessaan Nehljudofin kanssa salin läpi. Ilmoittakaa kenraalinnalle, että ruhtinas Nehljudof, sanoi hän ohimennen lakeijalle. Lakeija harppasi heidän ohitsensa eteenpäin. Vous n'avez qu'
Minulla sattuu juuri olemaan kymmenen minuutin vapaus ennen istunnon alkamista. Kuvernööri itse on matkoilla. Minä hallitsen nyt lääniä, sanoi hän mielihyvällä, jota ei voinut salata. Olen tullut luoksesi asialle. Mitä nyt? virkkoi Maslennikof äkkiä, ikäänkuin virittyen, säikähtyneellä ja vähän ankaralla äänellä. Minulle on sanottu, että se riippuu sinusta.
Häntä oli lähdetty viemään kuten kaikkia muitakin vankeja Maslennikofin määräyksestä. Maslennikof oli arvatenkin tehnyt vaan tavallisen temppunsa, allekirjoittanut ja pöllömäisellä kiemurallaan varustanut virkapaperin, eikä tietysti suinkaan pidä itseänsä syyllisenä. Vielä vähemmän voi itseänsä syyttää vankilan lääkäri, joka oli vangit tarkastanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät