Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
"Leipä, Maria!" sanoi hän vaan ja sitten hän avasi oven minulle. Mieleni masentui.
Ja nyt aivan, kuin velhomalla vaihtui tässä suhde: vihellykset vaikenivat, tyytymättömyyden meteli masentui; kaikki hoviherrat ja muut herrat seurasivat esimerkkiä, jonka kuningas oli antanut ja taputtivat, kajahuttivat satakertaiset hyväksymis-taputukset.
Antti kävi kovin surulliseksi, ja hänen mielensä masentui. Hän muisti mennyttä ja ajatteli tulevaisuutta, eikä hänen asemansa molempain vaiheilla enää tuntunutkaan niin varmalta kuin taanoin. Työtähän tietysti pitäisi hänenkin tehdä, kurssit olivat pitkät ja ikävät, ja elämä yleensä yksitoikkoista. Ja mitenkä hän siellä Helsingissäkään oikein ymmärtäisi kaikki asettaa?
Tämä vaarin vihanpurkaus näytti nyt vähän nolostuttaneen talonväetkin, jotka niihin olivat tottuneet, pojat vetäysivät häpeissään takapihalle ja turhaan se samainen nuori mies koetti nauraa ja naurattaa muitakin. Meillä mieli omituisesti masentui.
"Polku kylästä Squire Travers'in tilaan vie tämän metsän halki, joka on moniaan sadan kyynärän päässä Will Somers'in puutarhasta. Kapteeni äkkiä kääntyi takaisin porraspuista ja katosi puiden väliin, ja sitten nä'in Jessie'n tulevan puutarhasta kori kädessä, kiiruhtaen nopein askelin metsää kohti. Silloin mieleni masentui, sir. Minä olin varma siitä, että hän meni kapteenia tapaamaan.
Eeva tahtoi salata sen; salata mitä vielä oli jäljellä rakkaudesta, jota kaikki olivat moittineet ja jota hän nyt punastui; hän tahtoi salata paljon, mitä hän nyt itsessään inhosi; hän oli päättänyt olla tuottamatta omaisillensa surua, olla enää vaivaamatta heitä heikkoudellansa ja kärsimyksillänsä; hän ei tahtonut häiritä sitä rauhaa ja iloisuutta, joka oli alkanut voittaa alaa kodissa kaikkien onnettomuuksien ja surujen jälkeen, jotka olivat sitä kohdanneet; mutta koettaessansa yksin kantaa kuormaansa masentui hänen heikko sielunsa.
Petteri kuuli keskustelun ja masentui, loukkautuen minun puolestani. Kotonen vielä kertoi: "Sanovat tämän Ratisenkin pojan sitä yritelleen jo kevättalvella, mutta ei ole tainnut vielä päästä sen pitemmälle... Vaikka onhan se ylioppilasmies sekin ja isällä puolen manttaalin talo ja siihen vielä hyvä summa rahojakin."
Ka... Mitäpäs tässä! masentui ukko kohtalonsa alle, huokasi, teki ristinmerkin, ryyppäsi ja kiitti: Passipo! Ja kuin nureksien hän työssään tuhraillessaan jatkoi: Meikäläinen, vot... Mitä hänestä!... Elät... Kurot kenkiä!... Luoja jos auttaa, pysyt leivissä... A jos ei auta, niin...
Mutta Matti kumminkin ennätti ennen survaista häntä rintaan sillä seurauksella, että ryssä sinkosi kuin lingotettu kivi etäälle nurin, ja samassa roimi hän pyssyllään toisia päälleen tunkevia vihollisia niin, että heistä kupertui monta miestä kumoon, ennenkuin saivat lyödyksi Mattia päähän, josta hänen voimansa masentui, ja sitte täytyi hänen antautua kolmekymmentä kertaa isomman miesjoukon ankariin kouriin.
Kun olin kaksi vuotta ahkerasti työskennellyt ja säästänyt, sen vasta siksi huomasin. Kun tarkastelin nimittäin säästöjäni, huomasin ne varsin vähäisiksi. Mieleni masentui. Vaikka puolen ikääni tekisin yötä päivää työtä, en sittenkään saisi kokoon niitä tuhansia, joita isäsi vävypojaltaan vaatii. Ajattelin: kun kohtalo kerran on noin kovakourainen, niin miksi sitä vastustan?
Päivän Sana
Muut Etsivät