Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
"Hyvin puhuttu, Mas'r Davy!" huusi Ham ihastuksissaan. "Hurraa! Hyvin puhuttu! Ette huomaisikaan! Kuulkaat! Kuulkaat!" Tässä hän vuorostaan tokaisi Mr. Peggottya kädenselällä, ja pikku Em'ly nousi ylös ja suuteli Mr. Peggottya. "Ja kuinka teidän ystävänne jaksaa, Sir?" lausui Mr. Peggotty minulle. "Steerforthko?" sanoin minä. "Se se nimi olikin!" huudahti Mr. Peggotty Hamille.
Kun vihdoin kysyin, mitä hän ajatteli, vastasi hän: "Sitä, mikä on edessäni, Mas'r Davy; ja tuota tuolla puolen". "Tarkoitatteko sitä elämää, joka on edessänne?" Hän oli hämmentyneenä viitannut merelle päin. "Niin, Mas'r Davy.
Näin kuului kyynelistä kastunut kirje. "Saanko sanoa Em'lylle, ett'ette näe mitään pahaa siinä ja että teette hyvin ja pidätte huolta siitä, Mas'r Davy?" kysyi Mr. Peggotty, kun olin lukenut sen. "Saatte kyllä", vastasin minä "mutta minä tuumin ". "Mitä, Mas'r Davy?" "Minä tuumin", sanoin minä, "itse taas lähteä alas Yarmouth'iin.
Barkis'in asunnolle tultuani näin Ham'in kävelevän edestakaisin sen edustalla, ja minua kummastutti vielä enemmän, kun kuulin häneltä, että pikku Em'ly oli sisällä. Minä kysyin tietysti, miks'ei hänkin ollut siellä sen sijaan, että hän astui kadulla itseksensä. "No, näettekö, Mas'r Davy", vastasi hän epäilevällä tavalla, "Em'ly puhuu jonkun kanssa siellä".
"Te olette oikeassa, nuori gen'lm'n. Mas'r Davy, gen'lm'n on oikeassa. Aito merimies! Kuulkaat, kuulkaat! Se on juuri mitä hän on!" Mr. Peggotty ei ollut vähemmän mielissään, kuin hänen veljensä poika, vaikka hänen häveliäisyytensä esti häntä niin isolla äänellä omistamasta tämmöistä, häneen itseen koskevaa kohteliaisuutta.
"Meidän, Mas'r Davyn ja minun, ajatuksemme mukaan", jatkoi hän, "on luultava, että hän jonakin päivänä kääntää yksinäisen, kurjan matkansa Londoniin. Me uskomme Mas'r Davy, minä ja me kaikki että te olette niin syytön kaikkiin, mitä hänelle on tapahtunut, kuin syntymätön lapsi. Te olette puhuneet, että hän oli ystävällinen, hyvä ja lempeä teille. Jumala siunatkoon häntä, minä tiedän, että hän oli!
Peggotty nyykäytti päätänsä osoitukseksi, että hän ymmärsi tätini tunteet, mutta hän ei tahtonut sanallakaan viitata tätini suosion esineesen. "Te olette siis tehneet täydellisen päätöksen", sanoin minä Mr. Peggotylle, "tulevaisuuden suhteen, hyvä ystävä? Minun tuskin tarvitsee kysyä sitä teiltä". "Täydellisen, Mas'r Davy", vastasi hän, "ja kertonut sen Em'lylle.
Peggotty otti kynttilän akkunasta, niisti sitä, pani sen pöydälle ja kohensi ahkerasti valkeata, kun Ham, joka ei ollut siirtynyt paikaltansa, sanoi: "Mas'r Davy, tahdotteko tulla ulos hetkeksi katsomaan, mitä Em'ly ja minä olemme tuoneet teille näytettäväksi?" Me menimme ulos. Kun astuin hänen ohitsensa ovessa, näin ihmeekseni ja kauhukseni, että hän oli aivan vaalea.
"Hetken vaan, kun hän oli tainnoksissa", vastasin hiljaa. Me kävelimme hiukan eteenpäin, ja hän sanoi: "Mas'r Davy, luuletteko, että joudutte näkemään häntä?" "Se olisi kenties liian tuskallista hänelle", arvelin minä. "Minä olen ajatellut sitä", vastasi hän. "Niin se olisi, Sir, niin se olisi".
"Teidän tulee ymmärtää, Mas'r Davy", lausui hän, "että nyt olemme jättäneet erämaan, koska olemme koonneet vähän itsellemme, ja muuttaneet suorastaan Port Middlebay Harbour'iin, jossa on mitä me sanomme kaupungiksi". "Mr. Micawber oli erämaassa likellä teitä?" kysyin minä. "Oli kuin olikin", sanoi Mr. Peggotty, "ja teki työtä kuin mies.
Päivän Sana
Muut Etsivät