Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Seuraavana aamuna varhain muutin työpaikkaani ja sain siellä ryhtyä toimeeni kahden markan päiväpalkasta. Ensin määrättiin minut halkoja kantamaan suurilla paareilla vahvan toverin kanssa. Eipä ollutkaan leikin tekoa minulle, kaksivuotisesta työttömänä olosta kovaan työhön kykenemättömäksi tulleelle heikkoruumiiselle miehelle, kantaa raskaita kuormia pitkän matkan päästä tehtaasen.
Kahden ja puolen markan päiväpalkasta tuskin kukaan rupeisi sananvapautta kuristamaan tai kotitarkastuksia toimittamaan tai saarnaamaan vastoin vakaumustaan. Mutta kymmenestä markasta ja siitä eteenpäin löytyy näihin virkoihin hakijoita kosolta. Näitä asioita silmällä pitäen käy selväksi, missä tarkotuksessa Kristus puhui niin paljon juuri leipäkannikasta.
Sitten Elsa kertoi siitä, kun he leikkivät kuninkaanpojan morsianta. Ojanniemen Mari oli morsian, ja sitten tulivat Jorin pappa ja mamma ja Jori ja paljon muita. Jori ei muistanut. »Vähän sinä muistat!» ja Elsa kertoi yhä uusia ja uusia asioita, joissa Jori oli yhdessä. Hän kertoi senkin, kun he Marin kanssa löysivät kadulta kahden markan rahan.
Kun honka oli kaadettu, pisti Mikko keppinsä kannon sydänonteloon keskelle kantoa ja löi toisen keppinsä niin, että kolmanneksi kepiksi tuli tunturin laesta vielä silmään näkyvänä muhkurana häämöttävä lähtökohta. Silloin Mikko innoissaan huudahti: Lyön vaikka sadan markan vedon, että linja menee juuri kuin neulan silmään oikeaan. Hm.
ANNI. Rättäri Pietolassa ja vieraana? PIETOLA. Oli onnenpotkaus että tuli. Sain hyviä neuvoja ja apua. Hän on varma, että Pertun leskivainajan rahat löytyvät. ANNI. Rättäri tosiaan voi tietääkin. Hänellä oli leskivainajalta tuhannen markan laina, jossa minäkin olin todistajana ja Tolvas-Liisa toisena. PIETOLA. Niin kertoi rättäri. Mutta hän on maksanut velkansa. ANNI. Vai niin.
Siitä oli ainoastaan kymmenen vuotta, kun ensi kerran olimme kuulleet puhuttavan tästä miehestä, jolla oli omituinen italialainen nimi ajatelkaa, kymmenessä vuodessa, jonka ajan tavallinen sotamies tarvitsee päästäksensä aliupseeriksi tai virkamies saadakseen viidensadan markan palkankorotuksen, siinä ajassa hän oli tyhjästä kohonnut kaikeksi.
"Jos tahdot minun väkeeni yhtyä, kunnon poika", lausui Musta Douglas, "niin muutan sinun nahkaisen esiliinas ritarin vyöksi, sekä annan sinulle porvari-ammattisi sijaan sadan markan maan arvosi kannatukseksi".
Hän otti liivinsä taskusta kolme markan rahaa ja viskasi ne maahan Mikon eteen. Ursin upia herra, humalainen, hurjapäinen markat maahan viskasutti, tengat kenttähän ketisti, kuni koiralle kipenen, Lukille on luupalasen; vaan kuitenkin kaikitenkin kiitos olkohon hänelle! Niin pakisi Mikko ottaissaan rahat maasta ja läksi sitten kävelemään.
Kun Jaakko avasi tuon pienen käärön, jonka patruuna hänelle antoi, ja näki siinä kolme sadan markan seteliä, silloin ei hän saanut suuhunsa sanoja, millä olisi kiitollisuuttaan osottanut; kyyneleet vain vierivät hänen silmistänsä hänellehän patruunan antama lahja oli jo koko rikkaus!
Ja kapteeni laski heille ryypyn kullekin ja kun se oli yhdellä siemauksella tyhjennetty, antoi toinen pojista kapteenille markan ja käski kaataa vielä toisen »satsin». Seisovilta jaloilta se sekin haukattiin. Hipristelivät siinä miehet vähän aikaa suutaan ja katsoivat toisiaan silmiin. Vaan silloin kaivoi kukkaronsa se, joka ei ollut äsken maksanut ja sanoi: Koatoos häntä minunnii rätinkiin...
Päivän Sana
Muut Etsivät