Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
"Eihän ne juuri riitele; ne vaan lausuu ja sanelee", vastasi Liina. Vähän ajan kuluttua kuultiin rouvan ja mamselin ääni porstuassa. Se oli naurun sekaista keskustelua ja he menivät rappuja alas pihalle, jossa kuski hevosta pidellen rouvaa odotti. Piiat näkivät kyökin akkunasta, kuinka sisarukset kaikessa sovinnossa erkanivat.
"Silloin tuli tuo pieni poika, ja avasi avainreijän hänelle, joka luuli ainoastaan muutaman hetken kuluneen, ja sanoi: kurkista ulos, Amanda kurkista! "'Oletko se sinä? Anna minun nähdä! "Ja nyt näki hän avainreijästä mamselin kamarin, ja pöydän ääressä istui rukinpää, sorvattu varreltansa hoikaksi ja se oli kankea niinkuin semmoiset päät aina ovat. "'Kuka on tuo rukinpää?
Elsan mielestä pani mamseli niin paljon rahaa tuossa uudessa puuhassaan ulos, että hän luuli ja nimittikin mamselin kukkaroa tyhjentymättömäksi. Kaksikerroksisessa rakennuksessa sen toisessa kerroksessa, joka oli varustettu isohkoilla akkunoilla ja tarkoitukseen sopivilla monilla kamareilla, aloitti mamseli uutta liikettänsä.
"Onko se mamselin uusi neiti?" kuului ääni puutarhasta. Elsa oli vetänyt päänsä pois akkunasta, vaan kuultuansa naisäänen häntä puhuttelevan, meni hän jälleen akkunan luo. Kun hän akkunasta ulos katsoi, tuli vanhanpuolinen lyhyenläntä, mutta lihava nainen akkunan alle. "Hyvää huomenta!" sanoi nainen.
Väsyksiin saakka saivat he työntää ylösmäkeä noita rattaita ennenkuin pääsivät tuota kaunista näköalaa ihailemaan, näköalaa, joka oli loistavampi kuin mamselin ravintolassa, vaikka se sijaitsikin rakennuksen toisessa kerroksessa. "Kyllä tässä on kaunis katsella!" huudahti Elsa saatuaan arkun paikalleen ja kiirehdittyään akkunaan. Sieltä risteilikin venheitä edestakaisin ulapalla.
"Vahinko, kun ei tullut kirkossa oltua! Niille on tänään pitkään saarnattu ja hyvä saarna pidetty!" tuumi mamseli. "Oltiinhan aamukirkossa!" sanoi Elsa. "Jaa, silmien kanssa riitelemässä Munkkiniemen Liinan kanssa!" "Hm!" myhähti herra, vaan kukaan ei tiennyt mitä hän ajatteli, ja hän käännytti hevosen mamselin asuntoon.
"Olisi se hyvä, vaan pitihän mennä mamselin luo. Mielellään taas levähtäisikin, mutta vielä mieluummin tekee palvelusta hyville ihmisille." Katsahtaen ruokajoukon päälle, "siinä on ruokakultaa hyvien ihmisten antamaa, että milloin sen syödäkään ennätän", sanoi mummo ja pani ovensa lukkoon, lähtien Elsan kanssa mamseli Eveliinan luo.
Heleena hyvin liikutettuna puristi mamselin kättä ja sanoi: "Kiitän sydämestäni teitä, että tulitte minua katsomaan. Mamseli on ainoa, joka enään pitää minua ihmisenä. Kaikki on minun hyljänneet; kun loppui rikkaus niin loppui myöskin tuttavuus siihen patuiseen paikkaan.
"Hyvää iltaa!" sanoi rovasti. "Jumala antakoon! Vielähän tekin elätte!" "Mitä? Eveliinako on tuossa? Vielähän minä elän ja olen; jopa olen ennättänyt leskeksikin tulla." "Kyllähän siitä ajasta jos jotakin on ennättänyt", vastasi mamseli. Rovasti puristi hellästi mamselin kättä; sitten hän istui mamselin neuvomaan soututuoliin. Mamseli veti kellon nauhaa. Elsa tuli sisälle.
"Lukee lukunsa ja tekee tehtävänsä, siinähän se on", sanoi Sanna. "Kyllä, mutta on siinä sentään pieni tieto mitä luetaan ja missä luetaan. On ymmärrettävä asia, ett'ei Elsa ollessaan mamselin luona ole enään jumalisen äitinsä luona. Siinä on eroitus." Elsa oli paljaana kuuntelijana eikä niinmuodoin vastannut mitään. Syötyänsä ja kiitettyänsä läksi hän kotimökillensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät