Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Samalla aikaa sanoi Hermina äidillensä: "Tuossa nyt näet, äiti, kuinka koston haluinen hän on; kun me emme hänen pyyntöänsä, Reihensteiniin jäämällä, täyttäneet, niin hän ei nyt tule meille!" "Mutta, rakas lapseni, hän kielsi nähtävästi vastahakoisesti, ja luultavasti se olikin totta, että virkansa kutsui häntä." Majuritar oli niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan toisessa ihmisessä näe virheitä.
"Ovi pitää suljettaman; kiinni se ovi!" Kun meteli vähän oli hälvennyt, sai majuritar vihdoinkin suun vuoroa. "Min'en käsitä mikä teihin on tullut", sanoi hän terävällä äänellä ja tarkasti katsellen pientä pystynenäistä akkaa niin vakaasti, että tämä perin häpeillänsä tulipunaisin kasvoin vetäytyi taaksepäin. "Onko mikään paha henki tullut teihin, koska te puhutte noin takaperoisesti?
Mutta jahka yleinen sivistys on ehtinyt tunkeutua kaikille aloille, katoo varmaankin tämä paha erimielisyys ja epäsopu ja tasaisempi suhta tulee entisen sijaan. Heiniojan majuritar oli sangen sivistynyt ja herkkäjärkinen nainen, jota eivät ainoasti hänen alustalaisensa, vaan kaikki, jotka hänen tunsivat, rakastivat ja pitivät arvossa.
"Kun hän taistelee puolestamme hääpuvussaan, miksi en minäkin saisi olla häävaatteissani juhlapäivänäni?" Majuritar tuli liikutetuksi näistä ylevistä ajatuksista yksinkertaisessa ja köyhässä tuvantytössä sekä sulki hänen syliinsä, ja niin tekivät hänen molemmat tyttärensäkin. "Jumalan siunaus vuotakoon runsaasti jaloille aikeillenne", lausui samassa vanha sielunpaimen, rovasti Sievo.
"Minä luulin teidän olevan sangen väsyneenä eli voivanne pahoin, eli ehkä vielä molempiakin", sanoi Hermina lempeästi nostaen silmänsä häneen, "ja luulenpa vieläkin niin. Oletteko kipeä?" "Pieni pahoinvointi joka pian minun jättää." "Ja mikä siihen on syynä, mikä teitä vaivaa?" uteli majuritar. "Hevoseni pudotti minut!" vastasi hän lyhyesti. "Noo, ja ?"
Häntä kuljetettiin kaikenlaisiin huveihin, jotka olivat ihan tuntemattomia sille, joka oli Reihensteinin rajapiirin sisäpuolella asunut ja kuitenkin . häneltä aina puuttui jotain. Majuritar piti puuttumisen luonnollisena. "Hän kaipaa sitä komeutta ja niitä sielun nautintoja, joista Reihenstein on niin rikas", ajatteli äiti huo'aten.
Tämän rauhan rikkominen tapahtui aniharvoin, mutta joskus sentään, sillä likeisyydessä oli suuri linna ja yhteispuisto, siis oli tämä rikkominen, silloin tällöin tullen, mieluisata. Ensiksi tahtoi majuritar sentään käydä muutamassa kylpylaitoksessa, sillä tämä olisi Herminan terveydelle tarpeellista. Joka päivä voi selvää selvemmästi huomata, että nuori tyttö paljon kaipasi Reihensteiniä.
Kun Erkki Ollikainen lähti kirkosta johtamaan ulkopuolelle kokoontuneita puolustajia, riensi kaksi talonpoikais-akkaa sulkemaan oven sekä olivat juuri puuhassa sovittaa vahvaa kankea sen eteen, kun majuritar Segercrantz, puoli-ikäinen nainen, uljas ja kaunis ulkomuodoltansa sekä jalo ja ylevä sielunsa puolesta, jotka ominaisuudet asettivat hänen Suomalaisien isänmaatansa rakastavien tyttärien ensi riviin, astui esille.
Heillä on aina puolustus tai ainakin syyn pienennys valmiina. Jos joka kahdestoista ihminen maailmassa olisi semmoinen kuin majuritar, niin varmaankin täällä olisi enempi rauhaa. "Hän tulee kaiketi toisten!" lohdutti äiti, joka todella oli niin hyvä-mielinen, että hän uskoi omia sanojansa. "Ei koskaan!" ajatteli tytär.
Kapteenin sydän tykytti niin kovasti että se oli tukehduttaa hänet, eikä hän kuitenkaan uskaltanut astua esiin. Majuritar rikkoi hiljaisuuden. "Nyt meidän pitää mennä, rakas lapseni!" Nuori tyttö nousi vastustelematta ikäänkuin unesta heränneenä. Bodendorff, joka oli oikaissut erästä sivutietä myöten, seisoi nyt heidän edessänsä. Heikko huuto tunkeutui Herminan huulien yli.
Päivän Sana
Muut Etsivät