Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Elääkö majuri? kysyi hän kiivaasti mutta epävarmalla äänellä rouvalta, jonka hän nyt huomasi Tapanin vuoteen ääressä. Majurinrouva ääneti kääntyi häneen selin ja riensi estämään häntä pääsemästä majurin vuoteen luo. Nyt näki Tapanikin vastatulleen, tunsi veljensä ja ojensi hänelle kätensä. Martti riensi penkin ääreen, vaan ei saanut sanaa suustaan. Elätkö sinä Martti? kysyi kuoleva. Elän!
Hän ei saa tuntea, ei ajatella, yksinomaan totella. Majurinrouva lausui pää pystyssä ja ylpeänä: Olen urhoollisen miehen tytär ja sankarin vaimo, mutta kummaltakin olen kuullut, että soturi tarvitsee kahta valtaa kasvaaksensa todelliseksi sankariksi. Toinen on Jumala ja toinen on isänmaa.
Wrangel kääntyi pois: En voi katsella noiden kyyneleitä; ja kyllä hänen kasvonsa todistivat, että hän puhui totta. Majurinrouva katseli upseereihin ja puhui heille: Armeija tietää mikä kohtalo Lappeenrantaa odottaa, ettekä sittenkään astu askeltakaan. Tiedätte, että meidän sorruttuamme viholliset vielä raunioista etsivät, eikö siellä joku olisi siksi hengissä että orjaksi kelpaisi.
Tiedän varsin hyvin mitä olen miehelleni, teille, hyvät herrat ja itselleni velkapää. Nyt seurasi lyhyt keskustelu siitä, mitä vastaisista tapauksista luultiin tahi ei luultu, jonka jälkeen molemmat herrat sanoivat jäähyväiset ja lähtivät. Kun majurinrouva palasi tyttärensä ja Leena Löfvingin luo, tiesivät nämät jo, että majuri oli likellä Lappeenrantaa.
Matka meren yli oli tietysti näinä kovin myrskyisinä päivinä ollut vaikea, eikä kulku Turusta huonoilla kyytirattailla ollut suinkaan helppoa. Kivulloinen mies saattoi sellaisessa kokonaan murtua. Täytyi niinkin olla iloinen, kun hän nyt saapui kotia, ja oli vaan hankittava hänelle mahdollisimman mieluisa tyyssija. Majurinrouva oli vielä outo Lappeenrannassa.
Olivat kuulleet osan keskustelua ja arvasivat loput. Mutta kuinka kaivattu majuri olikin, eivät Maria ja Leena oudoksuneet, että majurinrouva näytti enemmän alakuloiselta kuin iloiselta. Olihan varsin otaksuttavissa, että majuri pikaisella matkallaan oli saanut suuria vaivoja kestää.
Sanotte minulle varmaan, herra eversti, mitä itse tiedätte? lausui hän, levottomasti katsellen everstiin ja tarjoten hänelle kättä. Willebrand käsitti tämän levottomuuden: valtiopäiviä kestää vielä, mutta Sprengtport on lähtenyt pääkaupungista. Kirjeen mukaan, jonka Wrangel juuri nyt on saanut Gripenhjelmiltä, on miehenne nyt Marttilassa ja saapuu tänään tänne. Majurinrouva ilosta punehtui.
Majurinrouva ei ollut koskaan ollut kaunis, mutta hänen ryhdissään ja liikkeissään oli arvokkaisuutta ja suloa, joskus myös jonkinlainen kylmyys, mutta sitä lievensivät pirteät kasvot, joiden äkilliset vaihtelut ilmaisivat lämpöveristä, kiihkeätä luonnetta. Maria Sprengtport, majurin tytär edellisestä naimisesta, oli kaksikymmenvuotinen, keskikokoinen tyttö.
Elias oli kokenut kumpaakin ja hänen kasvoissansa oli kyllä merkkejä tuhansista vaaroista, joiden läpi hän viimein pakolaisena pääsi Suomen rajalle sekä puolisokeana ja laihana kuin luuranko pääsi hyväntahtoisen majurinrouva Tavastin luo Nokian kartanoon. Elina ei tajunnut, miten paljon hänen kotinsa oli antanut Eliakselle. Toinen ei koskaan mittaa toisen onnea.
Majurinrouva Sprengtport oli jättänyt miehensä lähteäksensä noutamaan pientä Yrjö Maunua torpasta, mutta oli luvannut pian palata. Löfving ja Martti olivat niinikään lähteneet. Ensin tuli heidän haudata kuolleet vihittyyn maahan ja sitten samoilla kootaksensa, jos mahdollista, Wrangelin armeijan sirpaleita, semminkin onnettomia suomalaisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät