Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Katkeralla uhalla katsoi Wappu ylös pyhän äidin ja pojan kuviin, jotka vaativat aivan toisellaisia tunteita, vaativat sitä, joka oli mahdotointa. Heille hän ei enää suonut ainoatakaan hyvää sanaa; he pahoittivat hänen mieltänsä, samoin kuin lapsen mieltä pahoittaa vanhemmat, jotka siltä ovat suotta kieltäneet jonkun ilon.
"Senpä teki ainoastaan sinua kiihoittaaksensa. Heitä hän kokonaan mielestäsi!" Ystävät erosivat, vaan unhoittaa Selmaa, oli Albertille mahdotointa. Hän luuli nyt ymmärtävänsä hänen murheensa.
'Aivan mahdotointa on häntä rangaista', hän tavallisesti sanoi minulle; 'ja ystävällisyydestä ei ole mihinkään hänen suhteensa'. Asja käsitti kaikki erittäin hyvin, oppi mainiosti, paremmin kuin kaikki muut, mutta ei millään ehdolla tahtonut antautua yleisen kurin alaiseksi; hän niskoitteli, jöröitteli... Minä en saattanut häntä siitä liiaksi moittia: siinä tilassa, jossa hän oli, hän ei saattanut muuta kuin joko olla nöyrä jokaista kohtaan, tahi karttaa jokaista.
LINDSAY. Minä arvelen että olemme molemmat. MORTON. Mutta minä arvelen että se on mahdotointa kahdelle. LINDSAY. Minä olen vanhin. MORTON. Paljastakaa miekkanne, Lindsay; sillä minä tahdon olla vanhin! LINDSAY. Oletteko mieltä vailla? En, mutta minä tahdon olla tätä yhdistystä vailla. Paljastakaa, lordi Lindsay. LINDSAY. Lordi Lindsay ei anna itseänsä peloittaa.
Ja oli se minulle, sittenkin kuin minä parantunut olin, mahdotointa poijes-tulla, vaan täytyi minun siellä koko talven viipyä, ja autoin minä pastoria semmoisissa hänen virkansa toimissa, joita minun tehdä sopi. Oli myös tarpeellista että hän jonkun avun sai, sillä koko pitäjässä ei muuta pappia ollut, kuin hän.
"Se ei ole aivan mahdotointa", vastasi Arne nauraen, "mutta katso että saat istuinsijan, lukkari, sinunkin täytyy olutta maistella". Arne meni laskemaan olutta maljaan ja lukkari meni toivottamaan onnea morsiusparille. "Tämäpä hienoa kangasta", sanoi Per, ottaen kiinni lukkarin vaatteista, "käytätkö sinä sellaista arkipäivinäkin?"
EMMA. Isä, saanko minäkin tutkia sitä kirjaa? HOFFMANN. Sinäkö? Et! Muista ett'et milloinkaan luvattani avaa tätä kirjaa. EMMA. Mutta jos olisin jo avannut ja tutkinut sitä? HOFFMANN. Emma! Olisitkohan sinä ei, se on mahdotointa. Emma, sinä olet sairas. EMMA. Minä olen terve. HOFFMANN. Mutta kun minä sanon että sinä olet sairas, niin silloin sinä olet sairas!
Uskollisen Deborahn seuraamana kiiruhti hän horjuvin askelein Sadokin huoneesta johtavan takaportin kautta ja meni ulos kaupungin muurin luo. Vahti oli asetettu tälle portille, jota jo monta kertaa on mainittu tässä lyhyessä kertomuksessa, ja Naomi pelkäsi hänelle olevan mahdotointa päästä ulos.
Ja kuitenkin oli tuiki mahdotointa olla häntä rakastamatta; sydän ikäänkuin vetäytyi hänen puoleensa. Noin tuntia neljä me vietimme yhdessä, milloin istuen vieretysten sohvalla milloin levollisina käyskennellen talon edessä. Ja näinä neljänä tuntina me täydellisesti liityimme toisiimme. Päivä oli menossa maillensa, ja minun oli jo aika lähteä kotiin. Asja vielä ei oikut palannut.
Hän oli kirjoittanut ainoastaan muutaman rivin: "Olen nyt vasta sattumuksesta saanut kaikki kirjeesi yht'aikaa; epäilemättä ovat myöskin ne monet kirjeet kun olen sinulle kirjoittanut, pidätetty. Pauloja on pantu meille molemmille. Minä olen hirmuisessa vaarassa. Pelasta minä, jos minua rakastat. Päivällä on mahdotointa; olen vartioittu majorilta kun vanki. Pelkään kaikkea häneltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät