Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Sidse asetti maljallisen maitoa ja kupillisen vettä puutuolille hänen päänalusensa viereen ja läksi tiehensä lukittuansa oven ja pantuansa avaimen avonaiselle akkunalle sängyn viereen. Myöhemmin aamupäivällä tuli Stiina ja pisti päänsä sisään akkunasta. Hän oli nähnyt Sidsen menevän pois. "Kuinka on laitanne, Mads?" "Kiitoksia, nyt on vähän paremmin. Ettekö tahdo tulla sisään? Avain on akkunalla."
Mads istui vaipuneena näihin mietteisin silmät ruusuun kiinnitettyinä. Silloin kuului kepeitä askeleita hänen vieressään. Stiina seisoi siinä. "Hyvää päivää, Mads." "Hyvää päivää, Stiina." Tyttö oli yhtä punainen kasvoiltaan kuin kukka, jota Mads piti kädessään. "Kuinka terveeltä te näytätte!" "Nyt olenkin oikein hyvissä voimissa." Tyttö istui hänen viereensä. Mads ojensi hänelle kukan.
"Hirmuisestihan sinä puhdistelet taloa," sanoi Sidse eräänä päivänä pilkallisella äänellä. "Nyt alamme asua hienosti." Mads istui penkillä ja söi illallista. "Niin, minä aion naida." "Mitä aiot?" kysäsi äiti vihaisesti ja käännähti toisaalle. "Pitää häitä," sanoi poika suu täynnä puuroa.
Silloin juoksi Sidse pesuastian luota ja antoi hänelle pari säädettyä läimäystä, ja kehoitettuna tästä vähäisestä huvituksesta pysyi lapsi taas tyynnä vähän aikaa. Niin hän kasvoi isoksi, sai selkään kyläkoulussa ja selkään kotona, pääsi ripille ja alkoi olla vaarin apuna katonpanotyössä. Vaari kuoli ja Mads jatkoi liikettä. Vuodet vierivät ja kaikki kävi totuttua tapaa.
Mads istui ylhäällä ja puuhaili uutta olkikattoa käyttäen apunaan laihaa renkimiestä, joka tunsi omakseen tuon enemmän ilmaisevan kuin kauniilta sointuvan Laiska-Antin nimen. Mads istui uutterasti työssänsä, sovitteli kouraimet paikalleen, leikkaili oljet poikki isolla veitsellä ja antoi neulan luistaa edestakaisin.
Mads oli käynyt turpeammaksi, ja musta, käherä parta ulottui alas rinnalle, muutoin oli hän jotenkin entisellään, ja hänen kummastelevat ruskeat silmänsä kohtasivat nyt loistavina sisääntulijoita, ikään kuin hän olisi ihmeissään siitä että todellakin hänellä oli niin soma vaimo ja niin kaunis lapsi. Sidse tuli hoiperrellen heidän jäljessänsä.
Papin mentyä huusi Sidse poikansa luokseen. Tämä istui sängynlaidalle. Katonpanijan äiti nosti ruskean, vapisevan kätensä. Mads hyykisti konemaisesti päänsä hartiam väliin. Kenties äitiä huvittaisi läimäyttää häntä päähän vielä kerran niinkuin entisaikoihin mutta ei. Vapiseva ruskea käsi silitti ystävällisesti hänen tukkaansa.
"Kiitoksia, nyt olen kohta taas niin terve, että voin ryhtyä työhöni." "Sehän oli hauskaa." Pikku tyttönen juoksi esiin ja pisti ison ruusun hänen käteensä. kätkihen sitten äidin liepeisin ja pureskeli nolostuneena hattunsa nauhoja. Rouva meni edelleen sanoen ystävälliset jäähyväiset, ja Mads jäi istumaan kukka kädessä. Ensimmäistä kertaa oli hänellä sellainen hieno kukkanen kädessä.
Ei kukaan ole milloinkaan ollut hyvä minulle ennen." "Nyt täytyy minun mennä! mutta minä palaan kyllä taas hoitamaan teitä. Hyvästi." "Hyvästi ja kiitoksia." Isot kummastelevat silmät saattoivat hänet ulos. Mads makasi hiljaa ja tyytyväisenä kädet ristissä. Ei koskaan ollut hän eläissään tuntenut itseänsä niin onnelliseksi. Hän toivoi, että hän olisi taittanut jalkansa jo kauan, kauan sitten.
Seuraavana päivänä oli Mads työssä kuin tavallisesti. Sidse tuli kotia aamupäivällä. Avonaisen oven yläpuolella oli tuoreita pyökinoksia. Hän astui kyökkiin, jossa tuoretta hiekkaa oli siroitettu lattialle ja jossa kaikki oli kauttaaltaan puhdistettu ja pesty, ja täältä hän astui isoon huoneesen.
Päivän Sana
Muut Etsivät