Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
"'No, vanha Wallan! saatteko hyvin kaupaksi leivoksianne joulunpyhinä? sanoi hän. "'Jotakuinkin, mutta, herra luutnantti! Kiitos ja kunnia kysymästänne, sanoin minä... 'Ainahan niitä vähin menee... Niin kyllä, meneepä niinkin! "'Olkaa varoillanne, Wallan! sanoi hän Hän on aina niin leikkisä, tiedättekös. 'Nyt me tulemme tutkimaan teidän laskujanne. Te saatatte nuorison maantielle! sanotaan.
Onneksi, niinkuin jo sanoimme, olivat he vaan sadan askelen päässä kaupungin portista; he jättivät hevosensa maantielle ja riensivät portille. Planchet osoitti isännällensä erästä herraa, joka kulki palvelijansa kanssa ja oli vaan jonkun viisikymmentä askelta heidän edellänsä. He lähestyivät nopeasti tuota herraa, jolla näytti olevan kova kiire.
Minä aloin jo käsittää ja jatkoin: "Ja kun äiti antaa nisuleivän ja paljon voita sen päälle ja pyhinä meillä on rusinasoppaa ja lettuja kermahillon kanssa ja kun minulle tulee hyvä mieli, kun on ollut paha mieli." "Jospa niinkin, jospa niinkin, näytpä tietävän." Olin juossut, reputtanut hänen vierellään maantielle saakka. "Tässä talossa on semmoinen hyvä haltija, eli toisin sanoen henki.
Minä vien teidät ihan maantielle, teistä tulee vielä keppikerjäläinen lopulta. KERTTU. Antaa tulla. En pelekee. Kävellään siittä yhessä mieron tietä ja lauletaan: »Ja vaikkei ois ihtellä illallist' ja illallist' ja illallist', Vaikkei ois ihtellä illallist', niin kulta se olla pittää.» Kas niin, nyt se vielä rupeaa siinä veisailemaan! KERTTU. En ook' siitä en kerrassa millänikkään.
Mutta kun sillat ja saaret juostuani taas tulen sillalle, joka rannimmaisesta saaresta vie mantereelle, näen myllärin tulemassa takaisin myllylleen. Menen häntä vastaan. »Kaunis ilma», sanoo hän. »Oletteko nähnyt Yrjöä täällä missään?» kysyn nyt, koettaen hillitä hengästystäni. »En ole täällä nähnyt, mutta tuonne ne äsken näkyivät juoksevan maantielle päin.»
Kun Olavi turhaan odotti Elliä takaisin tulevaksi verannalle, otti hän hattunsa ja lähti maantielle päin kävelemään. Pitkän matkaa hän astui kiivaasti voimatta mitään ajatella ja mistään tehdä selkoa itselleen.
Ka, pääseehän siitä ... tasainen on taival... eivät kivet kolaja ... ei muuta kuin vähän upottaa... Vai läpi Suomen! jahkaili kuski. Yhtä umpea Lappiin asti ... eikä kuin yhä pahenee... Saamari sentään! Onko teillä sitten määrä minne joutua, vai mitä varten se oikein on lähtenyt? Annahan kätesi, hyvä mies, että pääsen pystyyn! Kas niin, vetäiskää samalla maantielle! Vot! Hyvä on! Puhhuh! Määräkö?
Kenties joku huomasikin hänen, mutta niinkin ollen ei tuo yksinkertaisesti puettu nainen herättänyt mitään erikoisempaa huomiota, joten Liisa tunnin aikaa käveltyään saapui erästä oikotietä suurelle maantielle. Häntä hiukan epäillytti antautua kulkemaan tietä pitkin, sillä ilta oli vielä koko lailla valoisa.
Eikä hän heitä kaivannut, ei muistanutkaan; yksin olisi mennyt tällä hetkellä vaikka satoja tuhansia vastaan. Sitä vaan pelkäsi, ettei hän heitä enää saavuttaisi eikä löytäisi. Mutta kun maantielle pääsi, hän heidät jo näki vaimoineen, lapsineen ja kaikkine rössyineen.
Kulki katua sinne ja toista tänne, lopulta tullista ulos maantielle. Kun hän vihdoin palasi, olivat hänen kasvonsa aivan kalpeat ja jalkansa niin väsyneet, että tuskin kantoivat. Kolkutti. Luukku avautui, kasvot kurkistivat ovi avautui. »No ?» kysyi avaaja, se eilinen tyttö aamupukeissaan, samein silmin ja veltoin kasvoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät