Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Maantie kulki nyt ulos metsästä kapeana kauniin järven vartta; toisella puolella kohoavan harjun rinteellä oli joukko talonpoikaistaloja. Kaunista kyllä, kunpa vain näköalasta voisi elää... Letta ja minä voisimme muuten vuokrata veneen ja tulla tänne kalastelemaan istua kahden järvellä ja sitten keittää taimenia ja tilata viiliä ja kermapuuroa jostakin talosta. »Hoi, mies!
Ja kun ruustinna oikein ajatteli, niin olihan hänellekin alussa tullut hevoset mieleen, kun oli kuullut rautatiestä puhuttavan, oli hän myöskin ajatellut: rautatie? tottahan se on tie, joka on raudasta, niinkuin maantie maasta ja mullasta... Rovasti oli jo ylioppilaana ollessaan nähnyt Helsingin rautatien eikä hän enää muistanut, mimmoiseksi hän lie sen ensiksi ajatellut.
Alinomaa tapaa hän jotakin uutta, jota hän ei luule vielä ennen nähneensä, ja mihin ikänä hän menee, keksii hän toisia avaroita ja hymyileviä näköaloja, epätietoisena eikö viimeinen näkemänsä ole ihanampi, kuin kaikki edelliset. Onnellinen ajatus oli johdattaa maantie kulkemaan tämän huvipuiston kautta. Punkaharjun tunsivat kauan aikaa ainoastaan ne, jotka sattuivat kulkemaan näillä tienoilla.
Puolen virstan paikoille kulettuaan juhlallisen tummassa yössä, jossa ainoastaan joku iltaruskon häikäisemä tähtönen siellä täällä himmeästi tuikki, tuli hän paikkaan, jossa maantie tekee äkkipolvekkeen ja jyrkkänä sadeveden uurtelemana törmänä kohoaa kulkijan eteen. Tämän mäen alle ehdittyään, seisahtui hän yht'äkkiä ja säpsähti. Mäen päältä alkoi kuulua kummallinen töminä.
Maantie kun oli sulana, kuivalla hiekalla, eikä ollut näkyvissä sellaisia kulkijoita, joista olisi tarvinnut välittää, tempasi iloinen mieli jalatkin palvelukseensa. Tuontuostakin pelmahtivat parit kilvan juoksuun, toiset tarttuivat käsikkäin ja pyörivät ympäriinsä niin huimasti, että pahoin huivinnurkat ja hameenhelmat liehuivat mennessä.
Jos Stålsköld kävellessään paroonin kanssa olisi heidän ehdittyänsä sille mäennyppylälle, jonka ylitse suuri maantie kulki, silmäillyt ympärillä olevaa seutua, olisi hän himmeässä kuunvalossa nähnyt nämät varjot liikkuvan eteenpäin niityllä. Heti sen perästä kääntyi maantie, tehden äkkimutkan vastaiselle suunnalle, ja vasta etäämmällä kulki se suoraan koskea kohden.
Pieni asema oli suuren suokanervakankaan keskellä, vasta rakennettu tavanmukaisine ulkohuoneineen ja pienine asemasiltoineen, jonka kiville oli siististi ripotettu punasta hiekkaa. Suora maantie alkoi toiselta puolen ja vei ensin erääseen uutistaloon, jota asemamies sanoi keskievariksi ja jossa oli osaksi vanhoja punasia hirsiä ja osaksi uusia vastapiiluttuja.
Vaan hän oli aivan tosissaan, ja näkyi kyllä todella mietiskelevän näitä asioita, kuin ongelmaa, jota hän ei voinut selittää. Olimme tulleet järvelle, johon maantie loppuu, ja käännyimme takaisin kotia päin. Kotiseutumme oli silmiemme edessä valotonna, talvikylmänä ja kolkkona.
Maantie ei pölynnyt eilisen sateen perästä, jonka syvät jälet aluksi melkein yksinomaisesti vetivät isännän huomiota puoleensa. Hyvä matka eteenpäin poikkesi tie vasempaan. Se kaitainen, vähän ajettu metsätie, joka nyt alkoi, kulki pitkin puoleksi hajonnutta aitaa, minkä takana hoikkia ja heikkoja mäntyjä harvassa kasvoi jyrkällä mäenrinteellä, jonka alanne ei näkynyt metsätieltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät