Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
'Toimita nyt, ystäväni, joutuun oikeinpa se minullekin hyvältä maistuisi, sillä muistathan, ettei eine aamulla ennättänyt tulla valmiiksi, ennenkuin minun jo täytyi rientää virkani toimiin. Punastuen Maaria meni kyökkiin, ja muutaman hetken perästä tuotiin kahvia. Mutta päivällinen se nyt ei milloinkaan tahtonut valmistua.
»Kyllä soitto on ihanaa, kun sillä itseänsä huvittaa moninaisten töittensä jälkeen», sanoi Maaria, »mutta aivan yksipuolista olisi mielestäni tehdä sitä aamusta iltaan asti». Hilda, joka halusta tahtoi tohtoria juttelemaan kanssansa, vastasi: »Ei suinkaan. Tohtori, tulkaa minua puolustamaan!
Ja vähän tuonnemmas kun tultu oli, ma kuulin: »Maaria, meit' auta!» Pyhää Mikaelia, Pietaria huudettavan ja muita. Luule en, maan päällä että käy ihminen niin kova, jok' ei sääliin sulaisi siitä, mitä sitten näin ma. Näät niin kun liki heitä tullut olin, ett' erottaa voin asenteensa tarkkaan, suur' tuska silmistäni kiersi veden.
Tytön poistuessa sipsuttavin askelin, hiljalleen keinuttaen solakkaa vyötäröään, tuntui hänestä, kuin olisi alttaritaulun neitsyt Maaria tullut häntä ilahduttamaan ihanalla ilmestyksellään ja palaisi nyt jälleen liljojensa ja punaruusujensa luo. Seuraavana perjantaina soitti hän neitsytkodin kelloa.
Hän nosti korkean hattunsa laitaa koholle ja kynsiskeli hitaasti tukkaansa. Mitä te maksaisitte vuodelta? kysyi renki. Määräkö se pitäisi olla. Onhan se ollunna. Ilman määriä ne ovat meillä olleet, vaan samahan tuo on. Ei minulla ole vielä seteliäkään. Vai ei. No tule sitten ensi sunnuntaina meillä käymään, niin siellä tuumitaan, ja näet talonkin. Niin he sen asian päättivät ja erosivat.
Maaria matala neiti, Pyhä piika pikkarainen, Piiletteli poiuttansa, Kasvatteli kaunoistansa, Alla jauhavan kivosen, Alla juoksevan jalaksen, Alla seulan seulottavan, Alla korvon kannettavan, Sylissähän syöttelevi, Käsissähän kääntelevi.
»Deus, venerunt gentes» itkein alkoi suloista virttä vuorotella naiset, ja milloin kolme, milloin neljä lauloi. Beatrice hellä, huokaavainen heitä niin kuuli kalpeana, että surrut enempi Maaria ei ristin alla.
»Onko Emilia kipeä?» kysyi Eeva. »Eipä hän siltä näytä.» »On», vastasi rouva. »Jo kauan hän on sairastanut sydämmentykytystä. Mutta johtui mieleeni, mitä äskettäin kuulin, että patrunessalla on sisar täällä.» Rouva ei ehtinyt sanoa enempää, ennenkuin kaksi ovea aukeni; toisesta herrat tulivat sisälle ja toisesta Maaria. Emilian ja Hildan silmät pyörivät. Heillä oli paljo katseltavaa.
Hän tietää olevansa ase, eikä vähinkään, kansansa hyödyksi, ja sepä tieto täyttää hänen sydämmensä tyytyväisyydellä ja antaa hänelle voimaa hänen raskaaseen työhönsä». Maaria katseli ihastuksella tohtoria. Hän ajatteli: »On tuo mies todellakin jalo ja järkevä. Hän ei olekkaan ylpeä, niinkuin luulin.»
Maija saa mennä kotiin.» Maija meni, ja Maaria jäi lohduttamaan tyttöä. Niini itki katkerasti ja sanoi: »
Päivän Sana
Muut Etsivät