Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Tulette kai joka tapauksessa meidän mukanamme Merripit Houseen?" Lyhyen kävelyn jälkeen olimme saapuneet jokseenkin vaatimattoman näköisen talon luo, jossa entisinä hyvinä aikoina oli asunut joku karjankasvattaja, mutta joka nyt oli korjattu ja muutettu uudenaikaiseksi asunnoksi.
Niin niin, hyvät ystävät, hauskaa, erittäin hauskaahan se on täällä maalla, kaukana pääkaupungin hyörinästä ja pyörinästä kaikessa yksinäisyydessä ja rauhassa nauttia lyhyen kesämme ihanuutta, mutta vielä hauskempi on kun sitten pitkien aikojen kuluttua ensi kerta tulee vieraita, vanhoja tuttuja ja iloista väkeä.
Nostin pikku Ainon tuoliinsa, sidoin leukalapun Antin kaulaan ja annoin hänenkin kivuta tavalliselle paikalleen, minun oikealle puolelleni. Vartokaa nyt kauniisti, siksi kuin isä tulee. Hän tuli. Sanoi lyhyen hyvän huomenen, sivuutti meidät katseellaan ja istui pöytään.
Vihdoin puhkesi hän puhumaan mielenliikutuksesta katkeavalla äänellä: Mi! ... mi ... minun ... ei tarvitse ... ky ... kysellä sinulta ... mi ... mitään. Rii ... riittää jo ... nä ... nähdä sinut ... tuossa ... hä ... hä... häpeävän ... edessäni. Lyhyen väliajan jälkeen, koska hän ei voinut hengittää, jatkoi hän: Mutta minä tahdon tietää kaikki ... kaikki.
Valonheittäjien häikäisy osuu kauempana notkelmien aukoista rataan, saattaen kiskot heikosti kiiltämään ja paljastaen paikoin vartijoitakin, joita seisoo aina lyhyen välimatkan päässä. He seisovat, vaikka ovat lähempänä vaaraa kuin Muttinen, joka makaa. Ja pelkää. Ja hän ajattelee, ajattelee.
Enkä itse ole muuta kuin aine maan tomusta, joka kulkee kädestä käteen vuosituhansien vieriessä, mutta sinun kuolematoin sielusi, joka elää niin lyhyen ajan maan päällä, on kuitenkin elävä äärettömät ajat minun jälkeeni, aina ijankaikkisesti.
Hän oli seisonut salaperäisen oven edessä itsekkäästi luulotellen täytyvänsä päällään lykätä auki sen; hänen vaatimaton kuvittelunsa oli mustalaisiin eksynyt, mutta lähimpänä oleva, johon olisi voinut käsin tarttua, oli hänen lyhyen katseensa ohi epäluuloitta, arvoituksitta liehunut.
»Eikös Keskitalo kahvista pidä?» ihmetteli sisar. »Rinta!» yskähti Keskitalo lyhyen, kuivan yskähdyksen. »Minä kyllä pitäisin, vaan kun se ei pidä, niin minkäs mahtaa», jatkoi hän kuin itsestään pilaa tehden. »Istu nyt sentään!» kehotteli Uutela, yhä hymysuin ja silmät säteillen. »Minä tässä juuri siskolleni kerroin, mitkä tuumat meillä nyt on mielessä.
KERTTU: Mikä on teidän tarkoituksenne minun sisareni suhteen? GRANSKOG: Minulla on rehelliset tarkoitukset. KERTTU: Te aijotte naida hänet? GRANSKOG: Niin, jos hän vaan suostuu. KERTTU: Kyllä hän suostuu, sitä teidän ei tarvitse epäillä. GRANSKOG: Tosiaan? Onko hän puhunut teille jotakin? KERTTU: Hän rakastaa teitä. GRANSKOG: Todella? Minä en uskaltanut toivoa, että niin lyhyen tuttavuuden jälkeen
Mulla on pelko, ett' oon jo kuin kuollut, että se Minä, jok' on riemuinnut, huollut, kärsinyt, lempinyt, työtäkin tehnyt, joskus jo ammoin on hautansa nähnyt, tunne en enää itseä, muita, laulelen muinaisen ajan lauleluita. Näinkö käy kaikille? Siinäkö satu? Niinkö on lyhyen elämämme latu?
Päivän Sana
Muut Etsivät