Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Olin ajatellut sielun olevan jonkun erinäisen kappaleen ihmisen sisällä ja luuta ja lihaa, niin kuin ruumiin muutkin osat, olin myöskin toisinaan ajatellut sitä eläväksikin, jopa linnuksikin, joka jossakin kaikkein syvimmällä ihmisen sisässä elää ja vaikuttaa. Nämät ajatukset heräsivät minussa nytkin ja sen johdosta kysyin siis mieheltä: Onko ihminen joskus purrut teitä aivan sieluun asti?
Me kummastumme; seisoimme jo kauan, Odottain polves arkaa notkistusta, Kosk' olen kai lain mukaan kuninkaasi. Jos olen, kuinka tohtii jäsenesi Unohtaa maksaa mulle velkaisuuttaan? Ja jos en ole, näytä Herran käsi, Jok' erottaa mun hallituksestani. Ei käsi, joka verta on ja luuta, Voi valtikkani pyhään kahvaan käydä, Pait varkain, häväisten tai väkivalloin.
Silloin saa Lid-tynkkä vaan pureskella kynsiään hänen peräänsä! Sittenpä saa hän hävetä oikein luuta silmillä siitä, että hänellä on ollut niin suuria ajatuksia. Hah, hah, kyllä se nyt kuitenkin toisin käy! Ja Gunhilda nauroi ilosta. Nyt ei hän voinut olla sisällä, vaan meni ulos heikkalehtamaan ja mietiskeli mietiskelemistään, kunnes hän vihdoinkin pääsi ihan selville siitä, että asia oli niin.
Meidän Kalevalaamme tämä vakuutus kuitenkin ainoasti tavallansa koskee, sillä joskin suuri osa virolaisista epillisistä runoista, niinkuin vasta saamme nähdä, onkin yhtä luuta ja lihaa meidän runojemme kanssa, niin ovat ne yhtähyvin sittemmin liittyneet siellä uusiin, meille vieraisin yhdistyksiin, ja Pihkovalaisten lausunto siis tarkoittanee tätä myöhemmin syntynyttä yhteyttä.
Lintu on luotu lentämähän, huolellinen laulamahan. Sanoo yhtä luonnollisen, kuin linnulla lennon, olevan laulannon huolellisella. Ja kenpä tuota ei toisinaan olisi itsessänsäkin havainnut, ei tyhjiä tämänkään sanalaskun kuvailevan. Lupa koiran luuta purra, hirven hankea hypätä.
Se oli tavallisesti äitini oikean käden kanssa liitossa minua vastaan, kun satuin jotakin äitin lakia vastaan rikkomaan. Minä ajattelin vaan, kyllä sinä, luuta, piankin taidat hyväntahtovaisesti tarjota varpujasi äidilleni avuksi, jos minä vielä rupean Tauriaiskysymyksestä tarkempaa selkoa ottamaan. Kysyin sentähden nöyrästi vaan: Mistä ällätikku tehdään, äiti kulta? Päreestä, oli vastaus.
HURMERINTA. Ehkä kaikki veljeksiä? HILLERI. Kuusi niistä on veljeksiä. HURMERINTA. Onko nuohooja Hilleri teille sukua? HILLERI. Herra toimittaja, hän on aivan samaa lihaa ja luuta kuin minä. Minä olen nimittäin just nuohoojakin. HURMERINTA. Oletteko vielä muutakin kuin profeetta, nuohooja ja vahtimestari? HILLERI. Mitä vain milloinkin tarvitaan. HURMERINTA. Annetaanhan olla toisiin.
Hän astui alas valleilta, meni peloissaan väistyvää joukkoa vastaan, jokainen näki, että hän oli täydellisesti turvaton. Mutta kuitenkaan ei kukaan uskaltanut kohottaa kättään häntä vangitakseen. Ei se ole ihmisen luuta ja lihaa tuo, se on varjo, virkkoi muuan vanha vöyriläinen. Kuun näen hänen lävitsensä paistavan.
Nyt on aika toisin tullut, Päivä tuhmempi tavannut; Olen tullut turmiolle, Tammanna tavattomaksi, Joka sammakon sanella, Joka hallin haukkuella, Joka korpin koikkuella, Mustan linnun muihkaella. Vaan elä korppi koiku'kana, Elä muihka musta lintu! Et very minun verellä, Et liho minun lihalla; Se on vettä, mi on verta, Sepä luuta, mi lihoa. Olin ennen otramaana.
Maatilalla vilisi työmiehiä, jotka kaatoivat suuren osan metsistön puita, tuolla taasen purjettiin tallirakennusta, samalla kun kiviä uutisrakennukseen joka päivä vedettiin. Ja kartanossa hallitsi luuta ja pesosangot.
Päivän Sana
Muut Etsivät