United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä ei ollut ikkunaakaan, ainoastaan ullakon toisessa päässä pieni aukko, jonka eteen oli pantu lauta, joka poisti sekä kylmän tuulen että valon. Kor otti sen pois, ja nyt katselin ympärilleni. Tuolla kattotiilien alla makasi ryysyläjällä vaimo, laiha kuin luu ja nahka, palavin silmin, jotka katsoivat minuun petoeläimen katseella, joka ansaan tarttuneena ponnisteleikse irti päästäksensä.
Onki luonto niin woimallinen parantamaan haawoja ja muita ulkonaisia wammoja, ettei tarwitse useinki muuta, kuin katsoa, jotta mitään ei pääsisi wäliin luonnon waikutusta estämään. Niin esimerk. paranee poikki taittunut luu sillä, että päät sojotetaan yhteen ja ollaan liikkumatta. Kalliimmatki woiteet ja laastarit owat siinä aiwan joutawia.
"Etkö ole ajatellut jo walita itsellesi elämän kumppania?" kysyi isä pojaltansa. "Kyllähän sitä pitäisi, waan eihän tuota tiedä mitä tekee", sanoi Mikko. "Sinnehän se meneekin, kun kowin kauan walikoi; wiimein luu saattaa kouraan luiskahtaa", sanoi Juho. "Kumminkin on se jotenkin waikea tehtäwä." "Ei se ole mikään waikea, kun ei rupea itsensä kanssa kowin pitkiin neuwottelemisiin.
Mutta hänen, vuorimiehen pojan, ei sopinut valittaa, koska, niinkuin hän sanoo, hän usein näki Anhaltin prinssin, munkinkaapu yllään, kulkevan kaduilla, kerjäten leipää ja kantaen säkkiä selässään, ikäänkuin juhta, että hän oli maahan painumallaan. Prinssi parka oli paastonnut ja valvonut ja kurittanut lihaansa, siksi kuin hän oli muodoltaan niinkuin kuoleman kuva, ei muuta kuin luu ja nahka.
Jopa sattui luu lihan valitsijalle, kuori leivän alkajalle, minkä sille komealle. Se on näyttänyt katselevankin komeammasta naamasta kuin muut ihmiset, ja on näyttänyt että hän sitä onkin ja muut ei mitään.» Toinen ivallisesti lisäsi: »Antaa sattua lakkarit housuihin. Sitte tietää koira uineensa kun häntä kastuu.»
Mut kiltti jos olet, käyt kirkossa ain' ja kiitosvirsiä veisaat vain, niin leipähän sun vakauttaat. Ota vaari sä neuvosta vanhempas, joka myöskin hourasin hourettas ihanteista ja haaveiluista: Ihanteet ovat laihat. Ne kuivettuu, ajan vierressä jää vain paljas luu ei kannata riehua luista!" VALTION SY
Kulman kummankin kivi murskasi, ei luja eessä kestänyt luu, ulos suljahtain kedon multahan silmät vierivät jalkoihin; kuin simpukanpyytäjä syöksyi itse hän vaunuiltaan soreoilta, ja luist' elo luopui. Hällepä, Patroklos, hepourho, sa pilkaten huusit: "Voi, miten vikkelä mies! Miten ketterän löi kuperkeikan!
Ja vielä enemmän: hänen kasvonsa olivat niin laihat, ettei niissä ollut jälellä muuta kuin luu ja nahka. Keskitalo pelästyi ja tunsi samana hetkenä itsensä niin heikoksi, että sakset tärisivät kädessä. Hän ei ollut huomannut, että Helka oli tullut sisään. »Kyllähän minä tiedän minkätähden isä on niin laihtunut...» kuiskasi tyttö salaperäisesti aivan hänen korvansa juuressa.
Viion leski itki, kun Elsa kertoi käynnistään. »Ei ollut kuin luu ja nahka Vimparin vaimossa. Tietäähän sen kun eläminen oli sen varassa, mitä Ville kerjäämällä saa, ja niin monta nälkäistä suuta on. Mari heitä on autellut, vaan hän ei ole käynyt siellä enää pitkiin aikoihin.» »No minne se Mari on joutunut?» »Ei se Vimparin vaimo ruvennut selittämään, vaan kiersi kysymykseni.
Luu kun oli jo paljaaksi kaivettu, pisti hän sen uudestaan valkeasen, rikkoi kivellä sen molemmat päät, imi ytimen sen sisältä ja täytti kohta sen tupakilla, jonka savua hän pitkillä siemauksilla, silmät ummessa nieli; nyt hän näytti niin tyytyväiseltä, kuin ihminen mieliviini-maljaansa juodessa. Muutamia siemauksia vedettyään, antoi hän luun vieressä istuvalle naapurilleen, joka teki samoin.