Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
JACHIMO. Niin, ja niiden ylistelyt, jotka prinsessan lipunkantajina tätä surkeata eroa itkevät, ne ihmeteltävästi häntä suurentelevat, olkoonpa vain, että sillä tahtovat tukea prinsessan päätöstä jonka muuten kevyt tykistö pian kumoon ampuisi kun otti tuollaisen mitättömän kerjäläisen. Mutta mistä se tulee, että hän teidän luonanne oleskelee? Mitä teitä se tuttavuus on kierrellyt?
"Terve, rauha, Ilse rouva!" tervehti herra Claudius. "Te olette pitänyt luonanne pientä karkuria; minä olen tullut häntä kotiin tuomaan hän on minun omani!" Siitä selkeni asia Ilse rouvalle. Hän kavahti seisomaan, veitsi, kuoret, perunat, kaikki putosivat hänen esiliinastansa kivilattialle. "Oi, Herra Jumala, sekö siis oli koko tauti?" Hän löi kätensä yhteen.
En suinkaan, Jumala varjelkoon minua semmoisesta, sanoi kardinaali; mutta mihinkähän aikaan hän mahtoi olla luonanne? Oh; senpä voin Teidän ylhäisyydellenne sanoa; sillä kun hän tuli, havaitsin kellon olevan puoli kymmenen, vaikka luulin sen jo olevan enemmän. Ja mihin aikaan lähti hän hotellistanne? Kello puoli yksitoista: siis tunti jälkeen tapahtuman.
"En, äitini, sitä en tahdo; minä tahdon ainoastaan että tekisitte minun perinnöttömäksi... Tehkää minä perinnöttömäksi, mamma, rakas mamma, tehkää minä perinnöttömäksi!... Ja kuitenkin tahdon olla teidän luonanne, tahi te minun luonani".
Anteeksi, hyvä herra Bonacieux, jos menettelen teidän kanssanne aivan kursailematta, sanoi d'Artagnan; mutta ei mikään kiihoita niinkuin nukkumattomuus, jonka vuoksi minua kauheasti janottaa; sallikaa minun juoda lasi vettä luonanne; tiedättehän ett'ei semmoista kielletä näin naapurien kesken. Ja odottamatta isäntänsä myöntymystä, d'Artagnan meni joutuisasti sisään ja katsahti vuoteelle.
Pellavatukkainen painoi katseensa maahan, nähtävästi hieman järkytettynä. Ennen lähtöään pyysi hän minua käymään luonanne.
Ja täytyyhän minun seurata häntä, sillä mitenkäpä minä täällä tulisin toimeen vallan yksin, ilman apua ja tukea?» »Olettepas te ilkeä, kun unohdatte, että minä olen luonanne.» Señora katsoi häntä suoraan silmiin, sanoessansa: »Aivan oikein, olettehan te luonani. Te rakastatte minua, te... Teille voin minä kuulua tarvitsematta hävetä itseäni... Mutta ei ... sehän on mahdotonta.»
»Mutta kaikista ihanimpana esiinnyit sinä edessäni silloin, muistatko, Fanny, viime talvena, kun sisaresi oli pienen lapsensa kanssa käymässä täällä luonanne. Sinä otit sen hänen sylistään, pidit sitä niin hellästi ja taitavasti käsivarrellasi, että mieleeni muistui Rafaelin kuuluisa madonna.»
Otettu kiini! Athos! kiini! minkätähden? Hänet löydettiin teidän luonanne ja luultiin teiksi. Ja kuka on hänet kiini ottanut? Poliisit, joita kutsuivat ne mustat miehet, jotka te ajoitte pakoon. Miksi hän ei sanonut nimeänsä? miksi hän ei ilmoittanut olevansa vieras koko asialle?
Mutta sen pitkän puheen, minkä olen pitänyt siitä, mitenkä minä, myrkkyjuoman juotuani, en enää ole luonanne viipyvä, vaan olen poislähtevä ja menevä autuaitten onnellisuuksiin, tämän minä, kuten näkyy, turhaan olen hänelle puhunut, vaikka sillä olen tahtonut niin teitä kuin itseänikin rohkaista.
Päivän Sana
Muut Etsivät