Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Ei suinkaan etupäässä sen tähden, että ne olivat hyvin kauniisti ja taiteellisesti maalatut, ei senkään tähden, että ne olivat rakkauden tervehdys kaukaisesta Ruotsista. Ei suinkaan, vaan nämät kukat olivat kuvia niistä kasveista, jotka maailman mainio professori Nordenskiöld oli tuonut kotiinsa ijäisen lumen ja jään maasta.
Oli hämärä kuutamoyö, ja vakoilijat olivat ennättäneet kolme neljännestä penikulmaa Luopan kylän eteläpuolelle, kun saatiin tietää, että vihollisen etuvartijat olivat vajaan penikulman päässä metsän toisella puolen. Nyt oli sen asemaa tutkittava ja aikeita urkittava niin likeltä kuin mahdollista. Ystävät, sanoi Bertelsköld, hevosemme eivät voi päästä lumen ja metsän läpi.
"Minä olen kaikkein tyhmin mies mailmassa, tyhmin ja yksinkertaisin. Kun en nyt vaan olisi sinua, hyvä Lents, surmannut", valitti Faller. Vähän perästä hän pitkin tuota puurangon tekemää siltaa meni neljin ryömin alas ja hänen onnistui soitolla virittää palamaan puut, jotka olivat yhteen kierineet. "Tämä panee lumen sulaamaan", huusi hän ilomielin.
Pyry ei jätä hänelle muita keinoja, kuin joko jäädä arolle lumen haudattavaksi taikka umpimähkään jatkaa kulkuansa kunnes uupuu.
Suo minun näyttää elämälläni todeksi, että minun puolestani voi kaikki parhaaksi kääntyä". "Kaikki on jo hyvin, jos niinkin, että meidän täytyisi kuolla", vastasi Lents. "Sillä välin, kun kappale äsköin soi, johtui mieleeni tämä ajatus: me olemme löytäneet vilun-ihanan jälleen; se on lumen alla kasvanut hellässä sydämmessäsi ja meissä kaikissa. Minkätähden sinä vapiset noin?"
Onko pimeyden ruhtinas sitten vielä kerran päässyt kahleistaan irti! huudahti hän otsaansa pyyhkäisten ja seisten saunan kupeella hangessa, raskaan, märän lumen salaperäisesti kuiskiessa pimeään metsään putoellessaan. Onko hänet lähetetty tänne varta vasten minua vastustamaan? Olkoon! Mutta minä sidon kuin sidonkin hänet uudelleen!
Kas niin", sanoi hän hetkisen kuluttua, "nyt potkimme lumen pois tuolta suojuksesta, panemme havut maahan ja levitämme sudennahat niiden päälle; sitten satakoon lunta kuinka paljon hyvänsä."
Hän kasvatti omituisia kasveja, joiden kukat olivat tulisen värisiä; hän sanoi tuntevansa lumen tuoksun: väitti sen muistuttavan vaniljan hajua; hän luki Tagorea, ja tutki viime aikoina myöskin Swedenborgia. Melkein kaikki iltansa Svea vietti yksin kotonaan, kärsien äitinsä oikut, lueskellen ja ommellen. Mutta salassa hän varmaankin toivoi vielä jotakin Falkista.
Keli oli jo huonoa, mutta vaikka pellot melkeen paljaina makasivat, ei näinä aikoina mitään vihervää orasta lumen välistä esiin itseänsä pistänyt, vaan kasvoi kussakin paikassa orjantappuroita ja ohdakkeita, jossa ennen viljavainioita ollut oli.
Vaan ei piltti pikkuruinen, Vantti vaaksan korkuhuinen, Löytänyt lumen sisältä Pyhän miehen peukaloa, Sormea ison isännän Kultasormuksen keralla, Ennen kuin kesäsyännä, Kun oli kevät ihana Jäät jo järvistä sulannut, Sekin sitten löyettihin Pienen jäänpalasen päältä Kultasormuksen keralla.
Päivän Sana
Muut Etsivät