Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
"Kas niin", sanoi ukko Swart, "nyt me olemme Berlinissä ja me jäämme tänne huomiseksi, mutta tänä iltana tahdon minä kirjoittaa kirjeen eukolleni, sen minä olen luvannut hänelle varmuudella, enkä minä vielä koskaan ole syönyt sanaani. No, Frits, istus nyt poikani..." "Ei, naapuri", sanoi ukko Witt, "maltas vähän! Anna Kallen kirjoittaa, hän osaa, olihan hän ensimmäinen lukkarin koulussa".
Sinun isäsi ja minun ukkoni ovat naapureja" tässä sähisi hänen äänensä kuin käärmeen "muusta tuttavuudesta en minä tahdo tietää mitään. Tuommoinen köyhä lukkarin sikiö? Niin..." Ei, tässä täytyi hänen vaieta, sillä kirkkoherra meni samassa heidän ohitsensa. Hän oli kuullut mitä eukko sanoi.
Ainoasti muutama kyynärä päällänsä kaikuivat valtavat äänet, niin että koko tapuli vapisi, ja kellon äänien välissä saattoivat he kuulla lukkarin kimakalla äänellä veisaavan virttä. Kuinka he pääsisivät tuonne ylös? Ei mitään keinoa näyttänyt tarjoutuvan. Hetken aikaa tirkisteltyään kattoa lupasi muuan sotamiehistä kavuta ylös hakkaamaan köyden poikki. Portaat putoisivat sitte alas.
Mutta sekä hänen vaimonsa että muut saapuvilla olevat naapurivaimot inttivät vastaan ja väittivät ettei tämä suinkaan voinut olla totta, sillä eivät mitään sellaista olleet lukkarin emännässä huomanneet. Mutta mies pysyi lujana sanassaan ja väitti kiven kovaan että lukkari oli sen itse sanonut samana päivänä kirkossa.
Tätä kysyessään hän heittäytyi itkien tytön tunnustuksesta säikähtyneen ja hämmentyneen lukkarin kaulaan, joka kuitenkin jo tunsi itsensä voitetuksi, ennenkuin hän edes oli selvillä siitä, minkä asian puoleen hän antautui.
Oli miten oli, mutta niinä muutamina viikkokausina, jotka vanhan lukkarin kuoltua kuluivat, ennenkuin uusi ennätettiin määrätä, soi kirkonkello itsekseen, mutta ei enää kolmasti päivässä, vaan joka ilta auringon laskiessa, vaikk'ei ketään oltu nähty kirkkoon menevän.
»Herra Eerikin», vastasin minä, tarkoittaen sillä Kemiön pappia. »Kuka sinut on lähettänyt?» »Sama herra Eerikki.» »Tiedätkö sinä, kuka kirjeen on kirjoittanut?» »Kyllä minä kuulin nimismiehen ja lukkarin juttelevan, että se on Raappenson, se, joka on oleksinut siellä herra Eerikin luona.» »Mistä hän on sinne Kemiöön tullut?» »Tukholmasta sen sanotaan tulleen.»
"Mitähän se olisi?" kysyi Bergit, hänen täytyi nauraa tahtomattansakin. "Jos saisin lukkarin menemään kosioretkelle huomenna, niin hän saisi kelpo löylytyksen". "Oletko mieltä vailla? Mitenkä se kävisi?"
Rouvat tulivat myöskin tanssia katsomaan. Patrunessa näki tuon ihanan sinipiikasen poikansa rinnalla ja kysyi everstinnalta, kuka se oli. »Lukkarin kasvatti vain», vastasi everstinna. »Missä Lilli lienee? Kenenkä kanssa hän tanssii? En näe häntä. Kas, mitenkä Arvo joutui tanssimaan neiti Salmen kanssa?» »Syy on mielestäni hyvin selvä», vastasi patrunessa. »Miten niin?» kysyi everstinna.
"No, hyvä lukkari, ottakaat nyt vaan vielä vähän lisää. Ei täällä nyt ruoka kesken lopu!" Ja lukkarin luota meni hän papin luo: "Te ette syö mitään, herra pastori! Tässä on oikein hyvä pala", sanoi hän, pannen kokonaisen kanan pastorin lautaselle. Niin kävi hän yhden luota toisen luo, pitäen huolta vieraistaan. "Ottakaat nyt eteenne, ottakaat eteenne! Vielä pieni palanen!
Päivän Sana
Muut Etsivät