Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Kahden aarniopetäjän väliin oli rovasti kaivattanut haudan. Rovasti ja ruustinna olivat pyytäneet kaikki kirkonkylän laulutaitoiset henkilöt lukkarin johdolla laulamaan Kentän muorin haudalla, ja niin suurin osa koko kirkonkylän väestä kokoontui haudan ympärille.
Heikki vei heinäkuormansa pappilaan. Siellä hän tapasi äitinsä. Lukkarin Ulla, joka aina muita ihmisiä panetteli, rakasti paljon poikaansa. Puhuttuansa vähän aikaa Heikin kanssa, huomasi Ulla pian Heikin olevan pahalla mielellä; hän arvasi myös, mistä syystä. Hänen sydäntänsä karvasteli, kun ei poikansa, hänen silmäteränsä, ollut onnellinen. Ulla läksi kotiin.
»Saadaanpa nyt nähdä, kuinka käy», sanoi lukkari ja läksi pappilaan. Lukkarin mentyä virkkoi matami Helylle: »Olen kuullut, että sinäkin olet kihloissa Kallun kanssa, ja sitä olen jo kauan odottanutkin, koska tiedän, että hän aina lapsesta asti on ollut erinomaisen hyvä sinulle ja myöskin veljellesi. Kuten vanhempi veli on hän suojellut Marttia kaikesta pahasta, johon hän olisi saattanut oppia.»
Ei, viruttakaamme ensin hänestä lika purossa, hänhän on hattua myöten ravassa ja näyttää melkein suossa rypeneeltä karjulta, ja sillä aikaa saavat Kalle ja Frits pestä hänen vaatteensa, sillä sellaisena kuin hän nyt on, ei hän voi näyttäytyä missään. Ja vaatteitten kuivaessa täytyy lukkarin ahkerasti liikkua täällä metsässä. Mutta me muut kai syömme päivällistä. Ja niin tapahtui.
Iltaa ennen Pekon lähtöä istui matami lukkarin kamarissa. Iiri meni heidän luoksensa. Hän oli sisään tullessaan aivan kalpea. Matami katsoi häneen ja säikähti nähdessään hänet noin luonnottoman kalpeana. »Mikä sinun on, lapsi?» kysyi hän. »Oletko kipeä?» »En ole; tulin teille vain ilmoittamaan, etten minä tahdo olla mikään kiittämätön lapsi.
Yht'äkkiä molemmat säpsähtivät, sillä heidän silmänsä kohtasivat toisiansa, mutta juuri samassa havaitsi lukkari jotakin naurettavaa, joka ei ollut olemassa, ja Arne oli ihan selvästi näkevinänsä että vieras vene laski hänen siltaansa päin, jotta hänen täytyi kääntyä ja mennä alas merelle. "Tunsikohan minua?" ajatteli Arne hetken perästä ja katseli varovasti mäelle päin lukkarin jälkeen.
Kun minä seuraavana päivänä tulin lukkarin luokse, tapasin hänet istumassa puutuolillaan hyvin ykstotisena ja syviin mietteisin vaipuneena, kyynäryspäät polville nojautuneina ja tuijoittaen laattiaan, joka oli havuilla katettu, aivan kuin juhlaksi.
Mitenkä lukkarin sitten kävi, en ole kuullut; mutta huhu kertoi että hän ennen vuoden loppua kävi kosimassa erästä vanhaa-piikaa. "Minä käännyn vanhojen puoleen", sanoi Nils Torgersen, "sillä he ovat uskollisempia". Mutta varmaa on, että syyspuolella Nils Torgersen käveli juhlapuvussa erään nuorukaisen seurassa pitäjän ympäri ovia kolkuttamassa.
Koko tätä rauhan sijaa ympäröivät vanhat, korkeat lehmus- ja kastanjapuut. Kyläseurakunnan lukkarin asunto oli viehättävin kaikista, siinä kun se ikään kuin kukkain verhoamana lepäsi erillään muista taloista.
Mutta Swartin emäntä oli utelias. Hän aukaisi rasian kannen ja näki sormuksen ja hiuskiemuran: »Mitä ihmeitä, kultasormus! Mitä *sinä* sormuksella teet, pökkö? Kelle se on aijottu?» »Hä, lukkarin Dorotealle.» »Keltä se on», kysyi eukko taas. »Sano heti!» »Koska te nyt niin välttämättä tahdotte sen tietää, niin se on Fritsiltä», sanoi Juhani.
Päivän Sana
Muut Etsivät