Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Ja siihen se nyt takertui Elsan ajatus ja takertui lujaan. Niin kauan kuin on ollut poissa, siellä taivaassa... Eipähän sieltä ole tullut Pekka enokaan, vaikka on ollut jo hyvin kauvan, eikä muitakaan, Alma serkun äitikään... Sekausi Elsan ajatuksiin nyt se tädin sanoma uusi isäkin ja asia kävi yhä sekavammaksi. Ei tahtonut nyt päästä minnekään.
CANZIO. Mitä tahtoisin enään, päästyäni perille, ehdittyäni päähän, joka seisoo edessäni kuin polttava vuoren-seinä. Mihen astuisin? GIOTTI. Seuraa minua ja odota minua lähellä Claudion kotoa, kunnes palaan takasin. CANZIO. Sitä en tee, vaan linnaan lujaan astelen kerran vielä. Mutta tuletko luokseni, tehtyäs tuon palveluksen kuolletta kohtaan? Minä käsken sinua kestiin. GIOTTI. Kestiin?
Ja vielä: lemmityistensä ja vaimojensa ja lastensa kuoltua ovat monet ihmiset vapaaehtoisesti tahtoneet Hadekseen päästä, viehätettyinä siitä toivosta, että siellä saisivat nähdä ja yhdessä olla niiden kanssa, joita he rakastivat; mutta joka viisautta todenperästä rakastaa ja joka on tullut siihen lujaan toivoon, ett'ei hän missään muualla kuin Hadeksessa voi sanottavassa määrässä tätä saavuttaa, hänkö siis vastenmielisesti kuolisi eikä sinne ilomielin menisikään?
Lämmin katse kohtasi Almaa syvältä silmistä. Alma kietoi kätensä hänen kaulansa ympäri. »Minä rakastan sinua, John. Ylitse kaikkea. Enemmän kuin mitään muuta taivaassa tai maassa.» »Sen tiedän, armaani.» Hän puristi Alman lujaan rintaansa vasten ja suuteli häntä vielä kerran. »Mutta järjellinen sinun tulee olla, ei mustasukkainen suomalaisuudelle eikä isänmaalle.»
Kun järvi on antotuulella, niin kietoutuu suuria kaloja verkkoihin, niin suuria, ettei niiden nokka ole ollenkaan sopinut verkon silmään, vaan ne ovat myllertäneet verkon ympärilleen tai saaneet leukaviiksiinsä niin lujaan, etteivät ole itse saaneet itseään selvitellyksi irti. Se on kummallista. Sellaisesta en ole ikänä kuullut puhuttavan. Kumma ettet sinäkään jo ennen ole siitä puhunut.
On kymmenenkin kertaa kovempaa, virkkoi isäntä, ja kovaa se on hevosellekin, kun myötäänsä tarttuu ja pääsee aura eikä se aina tartu yhtä lujaan, vaan väliin aina tarttuu kannon juureen niin, ettei lähde ollenkaan, tai jos lähtee, niin ottaa länget lujalle olkapäihin. Ensikertaiset hevoset eivät rupea tekemään ollenkaan. Niitä taivuttaessa on suuri työ ja joku ei taivu ollenkaan.
Ja niin kuin Herra Kappalainen taloissa teki näitä ja muita hyviä parannuksia, niin hän teki myöskin kirkossa ja kirkon menoissa. Mutta tässä hänelle oli paljon vastusta, olletikkin vanhoilta, jotka vanhasta lujaan kiinni pitivät. Seurakunnan veisu kirkossa oli hirmuinen huuto, älinä ja rähinä, yksi huusi sitä toinen tätä, ilman yhtään järjestyksetä eli suloisuudeta.
Kun tuskin kukaan tiesi kihlattujen aikaisemmasta nuoruudenrakkaudesta, jäivät useimmat siihen lujaan uskoon, että Sepän Riitta, joka osasi loihtia sillä kaikki pohjalaiset ämmät, mutta etenkin puoskariämmät osaavat loihtia oli antanut tälle ylhäiselle sulhaselle lemmenjuoman hänen raajarikkona sairastaessaan Korsholmassa.
Rauhanrikkojat nyt pyrkivät pakoon, ja se onnistuikin kaikille paitsi sille miehelle, joka oli tullut tikapuilta maahan viskatuksi. Sen kurkun oli urhokas aseseppä kahakassa saanut kopristetuksi ja piti häntä kiinni niin lujaan kuin metsäkoira jänistä. Muut haavoitetut olivat heidän kumppalinsa pois kantaneet.
Tuli nyt isäntäkin paikalle ja haki suuren villalankaisen vyönsä, kääri Liisin jalat sillä lujaan kiini ja hampaat yhteen puristettuina, sanaa puhumatta toimittautui Liisiä viemään kaupunkiin saamaan lääkärin apua.
Päivän Sana
Muut Etsivät