United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt nauha katkesi hänen kääntäessään ja vääntäessään sitä, ja punaset helmet putosivat kuin veripisarat alas puusta. Se tietää pahaa, kuiskasi hänelle sisällinen ääni; Luckard sanoo että tietää pahaa kun jotain menee rikki sill'aikaa kun jotakin ajattelee. Jotakin ajattelee! Niin, mitä hän sitten ajatteli? Hän mietti tätä, vaan ei saanut siitä selkoa.
Vanha Luckard! Wappu oli vieläkin näkevinänsä kuinka hän astui siinä ja itki esiliinaansa, näki kuinka hänen luiset ruskeat käsivartensa vielä kerran viittasivat Wapulle viimeiset jäähyväiset, näki hänen hopea-kiehkuransa, jotka aina pistivät esiin huivin alta, tuulessa liehuvan.
Olihan siellä alhaalla kuitenkin joku, joka hänestä iloitsi, ja se teki hänelle hyvää. Tule Hans, sanoi hän, kun kaikki oli valmiina, kotkalle, joka pörrösenä oli istunut takan edessä nyt lähdetään Luckard'in luo! Luckard ei ole enää kotona, sanoi poika. Mitä? Missä hän on? kysy! Wappu melkein pelästyneenä. Ylimystalollinen on ajanut hänet pois.
Niin totta kuin Jumala elää, Luckard, haudassasi saat kuulla kuinka sinun kostan, Luckard! Hänen silmänsä kohtasivat Kristuksen kuvaa huoneen sängyn yllä. Ja sinä, sinä sallit myös kaiken käydä kuinka tahtoo etkä ketäkään auta, jollei itseänsä auta nurisi hän surunsa raivoisuudessa tyynelle kärsivälliselle Jumalalle, jota hän ei koskaan voinut ymmärtää. Hän oli kauhea oikeutetussa ankaruudessaan.
Jesus Maria, valitti Luckard, siinähän rukous-nauhat makaa katkaistuna, missä ovat korallit? Poissa! O Jesus Maria, se tietää onnettomuutta, ainoastaan risti jälellä ja tyhjä nauha, rukous-nauha katkaistu ensimäisenä rippi-päivänä, ja surun kortti lisäksi. O, Jumalani ja isäni, mitä siitä lähtenee! Näin parkui vanhus, jonka Wappu jo puoleksi oli ajanut ulos, ja Wappu salpasi oven hänen jälkeensä.
Oi Jumalani ja isäni, jos olisit vaan tullut kolme päivää ennen eilen me hautasimme hänet! Wappu ummisti silmänsä ja nojausi ovenpieltä vasten, ei mikään ilmoittanut mitä hän tunsi. Oi mikä vahinko, arveli serkku puheliaasti, Luckard arveli että ei hän voisi kuolla ennenkun oli nähnyt sinua ja kortissa hän myöskin näki sinua ja hän kuunteli päivällä ja yöllä etkö tulisi.
Wappu värisi vilusta. Tämä oli Murzoll'in jää-linnan esikartano, josta niin monta tarua kerrottiin alhaalla laaksossa ja jossa vuoren "onnelliset neidot" asuvat; niistä Luckard oli kertonut pikku Wapulle, lumituiskun ulkona raivotessa.
Oh, sanoi Luckard aivan viattomasti, olenhan minä niin kauan tullut toimeen sinun kanssasi kyllä sitten onnistuu tulla toimeen kotkankin kanssa! Annappas se tänne vaan, minä kannan sen kotia. Ja hän otti kotkan Wapun kädestä. Mutta suuresti oli hän pettynyt, sillä jalo eläin teki ankaraa vastarintaa, hyökkäsi rajusti nokallaan Luckard'in päälle, jotta tämä säikähtyneenä antoi sen mennä.
Ainoastaan vanha Luckard, joka kortissa muka oli nähnyt kaiken tämän, oli koko yön valvonut Wapun kanssa ja auttanut häntä vetämään matkalaukun kiinni, pisti jäähyväisiksi kukkasen Wapun hattuun ja meni saattamaan häntä kappaleen matkaa tielle. Vanhus itki niinkuin hän olisi ruumista saattanut. Klettermaier seurasi tavarain kanssa.
Koko elin-aikanani et ole tehnyt minulle muuta kuin hyvää ja minä minä en ole koskaan sinua tästä palkinnut. Luckard, rakas vanha Luckard etkö kuule minua? Nyt minä olen täällä ja nyt se on myöhäistä! Mutta he minut jättivätkin vuorille kauemmaksi kuin koskaan paimenta on jätetty ilkeydestä, että oikein kärsisin vilua ja masentuisin.